Valoa ja Stadia

Tuntuu, että viikot muuttuu koko ajan vauhdikkaammiksi. Sanon näin varmaan joka viikko nykyään, mutta oikeesti. Voiks lapsettomalla olla ruuhkavuodet? En pysy enää päivissä yhtään perässä, eikä aika riitä mitenkään kaikkeen suunniteltuun. Fiilis on kuitenkin kiireen keskellä hyvä ja kaikkea hauskaa tiedossa. Alkusyksyn juttuja, ah.

 

IMG_6521.JPG

IMG_6520.JPG

IMG_6519.JPG

 

Tuossa viikonlopun pilvisen hetken jälkeen meidän asunnon täytti kirkkaankeltainen valo. Sellainen jota ei oo täällä aiemmin näkynyt. Valolla oli varmaan tekemistä syksyn ja vapaapäivän kanssa. Se oli jotenkin upea.

Ihan kuin olisi huhuillut, että muista nyt ihailla mua, koska kohta ei taas hetkeen nähdä.

Ja mä ihailin. En yleensä ikinä kuvaa kotia silloin, kun aurinko porottaa sinne suoraan. Kaikesta tulee jotenkin outoa ja raidallista ja ikkunat näyttää likaisilta (siis vaan näyttää, eivät ole, köhömm). Nyt räpsin menemään. Onpahan jotain, jota talvella ihmetellä ja muistella.

 

IMG_6516.JPG

IMG_6517.JPG

 

Valon ja syksyn lisäksi vielä yksi kiva juttu! Lähden nimittäin loppuviikoksi Stadiin! Yllärimatka, etten sanoisi. Sain lennot varattua eilen ja siitä saakka oon juossut tukka putkella lähtöä järjestellen (tuli muun muassa kiire ostaa siistit syysnilkkurit Helsingin sääennustetta katsellessa). Nyt on matkalaukku pakattu ja meikäläinen valmiina reissuun.

Huomenna ja perjantaina luvassa on työpäivät, mutta muuten kalenteri notkuu kavereita ja perhettä aina sinne sunnuntaihin asti. Kotiruokia, skumppaa, juoruja ja hotelliaamiaisia. Maailman parasta. Stadiin on aina niin ihana palata, varsinkin kun edellisestä kerrasta on vierähtänyt lähes viis kuukautta aikaa.

 

IMG_6518.JPG

IMG_6515.JPG

 

Päivittelen eksoottisia reissukuulumisia, jahka ehdin. Pussss <3

Our apartment got very sunny one day. And I’m spending rest of this week in Helsinki.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Äkkinälkäisen pelastus: mozzarella-hummusleivät

Mun piti postata yksi ihan muu resepti tällä viikolla, mutta viime aikoina sudennälkä on iskenyt päivittäin niin puskista, etten oo todellakaan ehtinyt järkkäillä mitään ruokakuvauksia. Saati käymään rauhassa kaupassa. En ilmeisesti 31-vuotiaanakaan pysty suunnitella tällaisia elämän perusjuttuja etukäteen. Että osaisi varautua nälän tulevan muutaman kerran päivässä, ihan joka päivä, varmasti. Aina se yllättää. Eikä kaapissa ikinä oo mitään ruokaa.

Päivän kauhein nälkä on yleensä heti töiden jälkeen. On aamulla herätessäkin ja ennen lounasta. Itse asiassa arkisin oon nääntymispisteessä kolmesti päivässä. (Miten ois välipala, kysytte. Mutta ei, mä oon kaavoihini kangistunut ja nämä ovat mun ruoka-ajat.)

Rakas avomieheni ei oo illallisista kiinnostunut laisinkaan, tai haluaisi ainakin syödä vasta joskus seiskan tai kasin pintaan. Mä en mitenkään pärjää niin myöhäiseen ajankohtaan – toisekseen tuppaan vaivihkaa lihomaan, jos syön säännöllisesti isoja aterioita myöhään illalla. Ollaan siis totuttu syöpöttelemään arki-iltoina omaan tahtiimme.

 

IMG_6541.JPG

 

Sen lisäksi, että tarviin ruokaa suunnilleen heti kun astun kotiovesta sisälle, haluan joskus myös olla hetken aivan hiljaa. Mun duuni on välillä intensiivistä ja töiden jälkeen on kiva saada ajatukset kasaan. Rauhoittua ja miettiä omiani. Tilanne vaatii siis helppoa, nopeaa ja mahdottoman hyvää syötävää. Keittiön ikkunalla elelevä basilika vie nykyään mielen jatkuvasti Italia-teemaan ja on inspiroinut myös tän hetken suosikki afterwork-annokseni:

Mozzarella-hummusleivät.

Tää ruoka ei paljon ohjeita kaipaa. Paahdan pari isoa leipäviipaletta, voitelen, levitän leiville kaupan valmista hummusta, riivin tuoretta mozzarellaa päälle. Maustan suolalla ja pippurilla. Lisään vielä kirsikkatomaatteja ja basilikaa sekä vähän oliiviöljyä. Niin hyvää ja valmista alle viidessä minuutissa.

Maistuu kaikista parhaalta teen ja Gilmoren tyttöjen kanssa (siis Giltsut ei vaan lopu koskaan).

 

IMG_6542.JPG

IMG_6543.JPG

 

Kun seuraavan reseptin aika koittaa, lupaan ettei sen pääraaka-aineet oo enää mozzarella ja tomaatti. Ehkä. Riippuu kai vähän siitä, miten ikkunalaudan basilika jakselee.

I’m a very hungry person. I mainly eat mozzarella and basil.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Höpsöä