Syksyn ekoja ajatuksia
Maanantai. Viikonloppu ei ollut tarpeeksi pitkä, todellakaan.
Tää oli varmaan eka aamu uudessa kodissa, kun oli niin pimeetä, että sain laittaa lampun päälle olkkariin. Mun mielestä se oli mahdottoman kivaa ja jännää. Jotain ihan uutta tapahtuu meidän kodille, se syksyyntyy.
On vähän vaikuttanut siltä, ettei seuraava vuodenaika saavu Köpikseen koskaan. Perjantai-iltana tuli yhtäkkiä pimeää ja kylmä tuuli ilmestyi jostain. Meidän ohi pyyhkäisi muutama kellastunut lehti. Siellä se syksy oli ollut koko ajan, odotteli vaan varjoissa vuoroaan.
Lauantai jaksoi vielä yrittää, mutta eilen jokin oli muuttunut.
Poikkis kuikuili äsken ikkunasta ja sanoi: ”Damn, kenelläkään ei oo enää lyhythihaisia paitoja. It’s over.”
Mun täytyy esitellä uusi musta kaaputakki kunnolla blogissa, mutten vielä voi. En ennen kun opin poseeraamaan silleen, että ainakin 3/20 kuvaa onnistuu edes jotenkin. Tosi turhauttavaa varta vasten piehtaroida kirkon edustalla, turistien katseiden alla – ja sitten näyttää kiusaantuneelta, ummetusta potevalta pingviiniltä kaikissa kuvissa. Paitsi tuossa yllä olevassa, joka sekin on lopulta epätarkka.
Me päätettiin viikonlopun aikana muuttua ihmisinä. Sovittiin, että meistä tulee nyt sellaisia, joilla on aina siisti koti. Ollaan sopimuksen jälkeen molemmat saatu toisiltamme jo useammat nuhteet lojumaan jääneistä laseista ja suodatinpussista. Kumpikaan ei oo vielä uskaltanut jättää vaatteita kylppärin lattialle. Syksyllä kaikki on mahdollista.
Multa menee ruokahalu, jos syön ruotoisaa kalaa. En tilaa enää moisia, vaikka se kuinka tarjoiltais kantarellien kanssa ja kukkapedillä, ja ois hämäykseksi paistettu voissa. Sen sijaan haluan käydä useammin poikkiksen kanssa dinnerillä. Because romance.
Syötiin perjantai-iltana ulkona, siis terassilla, ja mun täytyy sanoa, että kyllä sisällä ravintolassa ois ollut kivempi. Tunnelma ja kynttilät on vaan ihan parasta. Senkin puolesta syksy on just hyvä.
Kävelin eilen vahingossa kymmenen kilsaa. Tänään oli herätessä niiiiin energinen olo. Taitaa olla aika kaivaa taas juoksulenkkarit naftaliinista, ehkä syödä vähemmän karkkia.
Tällä viikolla ostan uudet nilkkurit. Sellaiset, joissa on vähän korkoa ja jotka on tietenkin mustat.
Ja nyt on aika lähteä töihin. Pomo vilautti mahdollista Helsingin matkaa loppuviikolle, pitäkäähän sormet ristissä, että toteutuu. Se se vasta olisikin kivaa. Syksyinen Stadi ja parhaat kaverit.
Ihanaa viikon alkua teille! Pussss <3
—
Autumn has finally arrived to Copenhagen.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:
