Tän viikon hyvät jutut

Vauhdilla kiitävä viikko taas menossa. En voi uskoa, että huomenna alkaa jo viikonloppu. Pitkän sairastelun ja väsymyksen jälkeen on ollut ihanaa olla aktiivinen.

Tiistaina siis istuttiin kaverin kanssa kantiksessa ja eilen käytiin toisen kanssa juoruilemassa pizzalla (ei nyt puhuta siitä, miten mun eka pizza paloi ja toka oli väärää sorttia). Tein myös tärkeän peliliikkeen:

Oon nukkunut viime viikot tosi huonosti, joten oli jälleen aika telakoida puhelin yöksi toiseen huoneeseen. Kikka on aiemminkin toiminut ja toimi taas. Jostain syystä kännykän läsnäolo sängyn vierellä tuntuu vaikuttavan mun unenlaatuun – tai ainakin siihen, saanko yöllä nopeasti uudestaan unta jos havahdun hereille. Puhelin lepäilee siis ruokailuhuoneessa ja mä oon nukkunut viimeiset kaksi yötä kuin tukki, jopa yhdeksän tuntia putkeen. Sattumaako?

 

IMG_6335.JPG

 

Tän viikon kohokohta on ehdottomasti syksyn Kotiblogit-lehden kilahtaminen postiluukkuun. Lehdessä palloilee nimittäin meikäläinen ja meidän koti. Jännää! Tässä siis syy muutamalle ärsyttävälle epämääräiselle vihjailulle täällä blogissa. Ja ehkä kanssa sille, että ryhdistäydyin aika vauhdikkaasti esimerkiksi makuuhuoneen sisustuksen suhteen.

Itsehän olin unohtanut kesän aikana kurkkia Nørrebro Summersin omaa mailiboxia (kukapa mulle muka mailailisi?) ja siinä vaiheessa kun lopulta löysin sieltä muun muassa Kotiblogien yhteydenoton, tuli vähän kiire.

Omistettakoon tää juhlava virstanpylväs vaikka sille yhdelle jäbälle vuosia sitten, joka ei omien sanojensa mukaan ollut kiinnostunut deittailemaan mua, koska asun ghetossa. Jokohan herralle kelpaisi.

 

IMG_6333.JPG

Excuse my pedicure.

 

Tällä viikolla kerettiin myös viimein käydä Blue Tacossa testaamassa mustia tacoja poikkiksen kanssa. Nam! Pisteitä ei juurikaan heru fotogeenisyydestä, mutta senkin edestä mausta. Ja Blågårdsgade on vaan niin ihana hengailukatu, kesäsuosikki.

 

IMG_6336.JPG

 

Kuten sanottu, aktiivinen viikko menossa. Härregyyd, tässähän alkaa ihan huippaamaan kaikista käänteistä kirjoittaessa. Ja nyt on vasta torstai.

Ihanaa päivää! <3

It’s been a good week and I’m on a magazine!

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Höpsöä

Diivailevan kasvin harkittu surma

Istuttiin eilen kaverin kanssa iltaan asti meidän kantiksen terassilla, auringon paisteessa. Lähes joka kerta kun yritettiin moista kesän aikana, päädyttiin värjöttelemään baarin sisällä ikkunaan hakkaavaa rankkasadetta tuijottaen ja kastuttiin läpimäriksi himaan pyöräillessä. Outo kesä. Ja outo syksy. On kuitenkin ihanaa, että on hyvä kaveri ja kiva kantis.

Kotirintamalla kaikki ei oo yhtä ruusuista. Oon nimittäin raskain mielin ajautunut tarkoitukselliseen laiminlyöntiin ja sittemmin surmaan. F on kunnossa, älkää huoliko. Kyseessä on kasvi.

 

IMG_6319.JPG

 

Mä pystyn vielä jotenkin kunnioittamaan viherkaverin päätöstä heittää veivinsä äkillisesti ja dramaattisesti, joskin vähin äänin. Ratkaisu, johon vaikkapa mun muratti kuukausi takaperin päätyi. Hyväksyn myös heikot hetket ja satunnaisen huomionkaipuun.

Mutta mulla on mennyt kesän aikana totaalisesti hermot erääseen diivailevaan viherkasviin, jolle ei vaan saakeli mikään kelvannut. Osoitti mieltään harva se päivä, näytti usein maansa myyneeltä, kärsivältäkin ja sitten taas oli niin pirtsakkana, niin pirtsakkana, kun sai tahtonsa läpi. (Apua kuvailinko juuri itseäni?)

Kokeilin sijoittaa kasvin ikkunalaudalle, mutta sille tuli liian hiki. Varjoon, mutta se masentui. Puolivarjoon, mutta se nuupahti. Kastella usein, mutta ei kelvannut. Kastella harvemmin, mutta se nuokkui. Eikä toisaalta koskaan menehtynyt, protestoi vaan. Hiljalleen päässäni alkoi muhia katkeruus ja salajuoni. En enää jokaisella kastelurundilla huomioinut diivaa. En siirtänyt sitä takaisin auringonvaloon, vaikka se tuntui sitä taas kaipaavan.

Ja hups, huomaamatta oli vierähtänyt ainakin pari viikkoa edellisestä kastelusta. Julistin kasvin vähintään puolikuolleeksi ja nyt se odottaa lopullista hylkäystään lattialla. Raasu.

 

IMG_6320.JPG

 

Ihan vaan vertauskuvana voidaan taas palata mun rakkaaseen Ikean pusikkoon erkkerissä, jolle kelpaa kaikki. Porottava aurinko, varjoisat päivät, kuivuus ja liiassa vedessä lilluminen. Niin sitä pitää.

 

IMG_6317.JPG

IMG_6318.JPG

IMG_6321.JPG

 

Another one bites the dust.

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä