Viime viikko oli tosi hauska, mutta sellainen josta loppuivat pahasti tunnit ja päivät kesken. Eilen alkanut seuraajansa vaikuttaa samanlaiselta. Kaikkia jänniä juttuja on hautumassa, oon ärsyttävä enkä kerro niistä vielä mitään. Eikä toisaalta oo mitään kerrottavaakaan, koska ei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mikä ihmeellinen sanonta muuten. Onko muka parempi nuolasta sitten vasta lattialta?

Koska mulla on haasteita löytää aikaa kirjoittamiselle, tiivistän viime viikon kohokohdat kuviin. Ja tietty vähän sanoihinkin.

Viikon alkupuoli meni siis työmatkalla. Aika lähellä kotia, mutta tarpeeksi kaukana. Ei tarvinnnut lentää. Asuin hotellissa, jonka ihanasta aamiaisravintolasta sai pannukakkuja. Ja kotitekoista nutellaa. Univaikeuksista oli kerrankin hyötyä, kun sain pitää koko raflan itselläni muun maailman vielä nukkuessa. Mikä zen tapa aloittaa päivä.

Ihmettelen muuten pikkuriikkisiä juomalaseja aamiaisella. Sama juttu lähes jokaisessa hotellissa. Eikö ne tajua, että porukalla on aamuisin ihan hirveä jano? Ainakin, jos ja kun edellisen illan dinneri on venynyt puolilleöin.

Tapahtumarikkaan viikon jälkeen afterworkit tuli perjantaina tarpeeseen.

Oon ajatellut GAO:n dumplineita pakkomielteisesti lähiaikoina ja niiden aika koitti viimein. Ruoka oli koukuttavan hyvää kuten aina ennenkin, mutta viini oli loppu. Siis loppu, koko raflasta. Perjantai-iltana.

Onneksi apu löytyi läheltä ja otettiin ensijanoon pullo.

Kuten aiemmassa postauksessa jo kerroinkin, heräsin lauantaina tuttuun tapaan hölmön aikaisin. Päivä meni rauhallisen aamun jälkeen tukka putkella juostessa, illalla lastattiin pyörät junaan ja suunnattiin toiseen kaupunkiin 50-vuotisjuhliin.

En oo käyttänyt korkkareita vuosikausiin, mutta nyt pyöräilin piikkareissa. Se oli jo kokemus sinänsä.

Päätettiin laiskimuksina jäädä juhlapaikalle yöksi ja saatiin aika huikea huone(isto). Majapaikka oli pahasti laiminlyöty, mutta erittäin fotogeeninen.

Meidän parveke.

Sunnuntaina oli vuorossa muun muassa pyöräretkeilyä Helsingørissä. Löysin kaupungista pienen pihakirppiksen, josta onnistuin löytämään yhden haarukan. Löytö se on pienikin löytö.

Helsingør on muuten upea paikka. Menkää sinne.

Siinäpä kaikki tärkeimmät. Tällaiselle kotihiirelle moiset aktiiviviikot on välillä kova pala purtavaksi, varsinkin jos niitä sattuu muutama peräkkäin kuten nyt. Mä haluun mun kodin ja rauhan! Onneksi oon taitava priorisoimaan ja löydän kyllä yleensä aina aikaa myös sohvalla pyörimiseen ja kodin somistukseen.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! <3

—

Last week I was all over the place and drank bubbles. It was nice.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’