Nørrebro Summers

20.7.2016 marjapilami

Täydellinen kesäkaapu

Kaikkeen sitä ihminen auringon höpertämänä ryhtyy. Mä en ajatellut olevani päivän asuja postaavaa sorttia, mutta ilmeisesti olen sittenkin – ainakin tän yhden kerran. Meikäläisen blogi elää nyt loman inspiroimana ihan omaa elämäänsä, joten annetaan mennä. En viitsi jäädä sisustusblogin aitaukseen märehtimään, kun mielessä pyörii tuhat muutakin juttua. Ja miten monesta sohvatyynystä ihminen edes voi kirjoittaa toistamatta pahasti itseään?

Rakastan tällaisia luovia kuplia, joihin ajautuu silloin kun pääsee irtautumaan omasta normielämästään ja arjestaan. Poks.

Tulin Mallorcalle suurilla shoppailutoiveilla varusteltuna. En oo viime kuukausina ostanut juuri mitään (paitsi tietysti niitä sisustusjuttuja ja yhden asunnon) ja ajattelin tuhlaavani pienen omaisuuden täkäläisiin alennusmyynteihin. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että ensinnäkään mulla ei oo helteellä kärsivällisyyttä kierrellä kauppoja saatika sovittaa mitään, enkä mä tykkää värikkäistä vaatteista. Siinä sitä seistiin tuskanhikikarpalot selkää pitkin vierien Mangon ovella oransseja luomuksia ja villejä kuoseja pälyillen. Anti olla, tehdään uukkari, en tarvii mitään.

Niinhän se aina kai menee, että se oikea tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa. Ja mitä ilmeisimmin niitä oikeita on vain se yksi kappale. Pienen kaupungin rantakadulla olevasta vaateliikkeestä sen löysin. Täydellisen, hillityn värisen kesäkaavun. Loman ainoan vaateostokseni.

Niin kivan sellaisen, että sai mokoma mut ryhtymään asukuviin.

Älkää minusta välittäkö, tässä vaiheessa lomaa oon luopunut mm. silmämeikeistä. En jaksa. Mun elämän ekat ootd:t ilman meikkiä.

Uusi lempiasuni on superohutta, farkkumaista kangasta. Maailman hengittävin ja mukavin vaate. Yleensä välttelen säkkimäisiä linjoja, mutta tässä ne jotenkin toimii. Poikkiksen kanssa kutsutaan uutta hienoa mekkoani hellittelynimellä big sack.

Mekossa tunnen oloni pilvenhattaraksi. Ja pussilakanaksi. Ah. Ellei Köpikseen palatessa iske takatalvi tai etukäteissyksy, luulen tässä olevan loppukesän ehdoton suosikkivaatteeni.

—

I bought a dress. We call it big sack.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

Avainsanat: Mallorca, matkat, minä ite, Vaatteet

Muoti Oma elämä Ostokset Päivän tyyli

19.7.2016 marjapilami

Kuvia sisustusmatkan varrelta

Bloggaamisesta on tullut niin rakas harrastus, että vaikea kuvitellakaan enää elämää ilman Nørrebro Summersia. Kaikista ihanin kirjoitusajankohta on hiljaiset ja hitaat viikonloppuaamut, poikaystävän vedellessä vielä sängyssä sikeitä. Silloin tulee näpyteltyä usein monta postausta yhteen soittoon ja pitää välillä oiken toppuutella itseään, jotta säästäisi idiksiä ja kirjoitettavaa muillekin viikonpäiville. Täytyy kuitenkin myöntää, että lyhyellä varoitusajalla varattu kahden viikon ulkomaanmatka ja loman aikaisten postausten kirjoittaminen varastoon oli jopa mun innolla haastava pamaus.

Hieman jouduin brainstormailemaan ja kameran rullaa kaivelemaan postausideoita keksiessä. Samalla tuli kahlattua vanhempiakin kuvia läpi. Siinäpä vielä yksi bloggauksen bonuspuoli: kuvia (eli muistoja) tallentuu monta kertaa enemmän kuin mitä muuten ehkä tulisi räpsittyä. Kuvia selaillessani innostuin vertailemaan kämpästä viimeisten kuukausien aikana otettuja kuvia ja tadaa – postausideahan sieltä tulla tupsahti.

Tässä siis hieman kuvamateriaalia meidän kodin sisustusmatkan varrelta, huhtikuusta tähän päivään saakka.

Kämpässä oli alunperin kellertävät, tummemmat lattialaudat. Söpöt ja tunnelmalliset ne olivat, mutteivät kuitenkaan istuneet meidän vaaleaan skandimakuun. Ja nyt kun boheemia, paikoiten outoakin, sisustustamme täällä katselen, olisi lopputulos näillä kirahvinvärisillä lattioilla ollut aivan liian hippi.

Remontointi oli tylsää ja raastavaa – vaikken itse osallistunut siihen juuri lainkaan. Tumpelona jaloissa pyöriminen ja omasta saamattomuudestaan huonoa omaatuntoa poteminen kävi sekin työstä. Onneksi on rempat tältä erää ohi (paitsi ei olla vielä edes koskettu keittiöön ja kylppäriin, ja ne pitäisi nyt ensi hätään ainakin maalata). Ruokahuoneen sinisen seinän valmistuminen oli juhlava hetki!

Voih, muistan niin hyvin sen pakahduttavan onnen, kun saatiin viiiiiiimein suojat pois olkkarin lattialta ja erkkerin sohva kannettua pikkuhuoneesta sen oikeaan paikkaan. Oli aivan selvää, että erkkeristä tulee mun ikioma nurkkaus.

Kun lattia vapautui maalisuojauksistaan, ei kauaa mennyt siihenkään, kun olkkarissa jo näytti tältä:

Ruokahuone saatiin myös nopeasti ihan kivaan kondikseen. Astiakaappina toimi aluksi sittemmin makkarin liinavaatekaapiksi päätynyt yksilö.

Näin autio tikashyllymme oli ekoina viikkoinaan uudessa kodissa:

Ja eteiskäytävä. Ei viitsitä muistella sitä, miten pitkään meni ennen kuin saatiin se raivattua. Synkkiä aikoja, synkkiä aikoja. Ja kipeitä varpaita.

Erkkerin sisustus alkoi pikku hiljaa muuttua rönsyilevämmäksi. Jättiamppeli kruunasi ikkunasyvennyksen ja aiheutti mussa syviä rakkauden tunteita. Aiheuttaa edelleen, ihan paras ostos.

Eräänä kauniina päivänä saatiin myös olkkarin ja ruokahuoneen lamput kattoon.

Ja – rumpujen pärinää – käytävä raivattua.

Työnsarkaa on tosiaan vielä paljon edessä, mutta tosi hyvässä vaiheessa ollaan. Olohuone alkaa olla lähes viimeistelty ja ruokahuonekin on kodikas, vaikkakin paljon juttuja sieltä vielä puuttuu.

Oon ollut onnellinen uudessa kodissa alusta saakka. Ja sisustaminen on mahtavaa puuhaa. Koska oon paatunut, parantumaton taivaanrannan maalari ja juttujen tavoittelija, harhailevat ajatukset kuitenkin silloin tällöin myös tulevaisuudessa:

Talo. Ikioma talo. Valtavilla ikkunoilla, viherhuoneella ja omalla pihalla. Ehkä viiden vuoden kuluttua.