Yksi kirjahyllyviritelmä kiitos
Sininen seinä ruokahuoneessa. Käsi ylös, kuka muisti että meillä on sellainenkin. En mä ainakaan.
Mua niin harmittaa, etten saa seinän väriä kuvissa kohdilleen. Sekä kännykällä että kameralla kuvatessa taittaa se peijooni ihan tuiki tavalliseen kirkkaan siniseen. Totuus on jotakin niin paljon kauniimpaa – syvä, tumma, vihertävä petrolinsininen. Ei auta kuin uskoa meikäläisen sanaa, tai tulla paikan päälle kattomaan jos ei usko.
Oli miten oli, sininen seinämme on tarkoitus suurelta osin peittää massiivisella kirjahyllyviritelmällä.
Mutta mistäs sellainen saataisiin? Kirjahyllyn väkerrys oli asia, jonka poikkis heti muuton aikoihin julisti omaksi projektikseen. Ja se hänelle suotakoon. Muuta puuhaa on kuitenkin ollut sen verran paljon, että on kullaltani jäänyt hyllyt väsäämättä, enkä mäkään oo muistanut (kyseisestä aiheesta) nalkuttaa.
Salainen hippiosastoni jossain mielen perukoilla myös tykkää kirjaröykkiöistä, niissä on rentoa tunnelmaa.
Taas vasta kuvan ollessa jo blogissa huomaan siinä jotain vikaa. Yllä olevan kuvan läikät lattiassa eivät ulkomuodostaan huolimatta ole maalia, vaan styroksia. Sydän jätti lyönnin väliin ne bongatessani.
Uskon kirjahyllynurkkauksesta tulevan aivan ihana, jos kun sen valmistumispäivä joskus koittaa. Tanskalaiset tunnetusti rakastavat valkoisia seiniä, joten musta on hauskaa, että meillä on yksi suomalainen skandaaliseinä kotona. Tää on tällaista pientä, hiljaista kapinointia 31-vuotiaaseen tyyliin.
Samalla kun verestetään muistoja sinisestä seinästä, vilkaistaan myös ruokahuoneen kattokoristeluja. Siellä ne on.
—
We really need a bookshelf.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:
