Sama juttu taitaa tapahtua joka vuosi, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna alkukesä on hurahtanut ohi tavallista nopeammin. Siitäkin huolimatta, että jo noin kuukausi sitten pistettiin jarrut pohjaan sisustuksen suhteen ja päätettiin, että nyt nautitaan kesästä ja jatketaan suurempien prokkisten parissa vasta syksyn pimetessä. Tällä menollahan on ihan just talvi.
On myös ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Kivaa ja ärsyttävää.
Oon löytänyt kantabaarin
Kirjoitushetkellä olen käynyt siellä kokonaista kolmesti, mutta on se jo hyvä alku. Mulla on sekä Stadissa että Köpiksessä ollut monta suosikkibaaria vuosien varrella, muttei yhtäkään tällaista nurkan takana sijaitsevaa kotoisaa pesäpaikkaa. Kantabaaristani löytyy kaikki oleellinen: edullisehkot ja hyvät viinit, ihana terassi, tunnelmallinen sisätila sekä lyhyt, mutta kiva ruokalista.
Oon pyöräillyt kaatosateessa
Useasti. Kerran niistä olin matkalla kantabaariin. On jotain tosi köpisläistä polkea menemään keskellä vedenpaisumusta. Miksi moisen pikkuseikan pitäisi saada sut vaihtamaan vaikka bussiin? Tai jäämään himaan?
Oon saanut töissä hurjasti vastuuta
En oo enää vuosiin epäillyt kykyjäni töissä, koska muita ihmisiä tarkkailtuani tulin siihen tulokseen, että kaikki on välillä ihan yhtä kujalla. Ainut millä on väliä, on se että on nöyrä ja opettelee, käyttää aivojaan ja kysyy tarvittaessa. Mutta kuluneina viikkoina on itseäkin vähän heikottanut vauhdin määrä. Nyt siis uidaan pitkälle tai upotaan. Tai jotain siltä väliltä. Uudet mahdollisuudet kutkuttavat riemukkaasti vatsan pohjalla ja sitten ne alkavatkin pelottaa.
Oon stressannut töissä
Tunnustan myös tirauttaneeni itkut, kun sain osakseni odottamatonta sympatiaa paniikin hetkellä. (Työpaikalla on muuten huonoin idea IKINÄ laittaa käsi jonkun harteille ja kysyä ”Onks kaikki ok?” empaattisella äänellä, kun näkee tyypin huulen jo valmiiksi vapisevan. Instant vesiputous.) Uuden opettelu ja miljoonan asian jongleeraus ei taida tulla ilman kasvukipuja, etenkään tällaiselle perfektionistiselle stressipallolle.
Oon viettänyt ekan pitkän Nørrebro-lauantain
Olin varma, että kun muutetaan Nørrebrohon, on mun elämä pelkkää sosiaalista kanssakäymistä ja viinibaaria. Kuitenkin vasta viime viikonloppuna, kaksi kuukautta muuton jälkeen, vietin ekan pitkän lauantai-illan kaverin kanssa alueen ihania baareja kierrellen ja terasseilla istuen. Oli muuten odotuksen arvoista, yksi Köpis-vuoden kivoimmista jutuista.
Pyörä oli mukana tottakai, ja poljin himaan puoliltaöin äkillisesti alkaneessa kesäsateessa.
Oon pettynyt ihmisiin ja tavannut uusia
Miten mä luulinkaan, että kun löytää tasapainoisen poikaystävän eikä draamaile miesten suhteen, loppuu saippuaooppera kokonaan? En tullut ajatelleeksi, että expat-elämä uusine kaverisuhteineen ja kulttuurisokkeineen on äksöniä täynnä. Mulla on tasan yksi tanskalainen mimmikaveri ja muut ovat kaltaisiani mamuja, jotka ovat asuneet täällä vuoden tai pari (paitsi uusi bestikseni suomalainen Susa, joka on köpisläisempi kuin köpisläiset itse). Luultavasti usealla meistä on omien arkisten ongelmiemme lisäksi sopeutumisvaihe kipuiluineen ja piilevine hysterioineen päällä.
Itse mielestäni handlaan kaiken tosi hyvin – varmasti osittain rauhallisesta suhdestatuksesta ja työpaikasta johtuen. Kaikista en kuitenkaan voi sanoa ihan samaa. Paikoin elämä täällä on alkanut kertakäyttöisine ihmissuhteineen (enkä puhu deittailusta, vaan kaverisuhteista) ja yolo-asenteineen tuntua kieroutuneelta, aikuiselta vaihto-oppilasvuodelta. Meininki oli hauskaa juurikin sen ekan vuoden, mutta nyt mä oon alkanut saamaan tarpeekseni. Kaipaan samanlaista tasapainoa ja muutamaa rakasta, aitoa luottoystävää kuin Stadissakin.
On siis tullut vähennettyä kontaktia tiettyihin piireihin ja oltua mielummin yksin. Toisaalta elämään on astunut uusia ihmisiä, joihin toivottavasti tutustun pian paremmin.
Oon varannut lomamatkan
Viimeisenä, muttei vähäisenä. Varattiin poikkiksen kanssa spontaanisti viime hetken reissu Mallorcalle. Lähtö on perjantaina ja matkassa ollaan kaksi viikkoa. Suunnitelmissa on vaikka mitä, maltan tuskin odottaa. Täytyy käyttää ensi viikko näppäimistö sauhuten postauksia kirjoittaen ja ajastaen, jottei täällä blogissa ole ihan kuollutta noiden viikkojen aikana.
Ylläolevasta listauksesta johtuen – ja siitä huolimatta – oon totaalisen, täydellisen valmis lomaan. Ei vaan voisi parempaan saumaan osua.
—
So many happenings in my life these days. Heading to Mallorca next week to get zen.
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:
FACEBOOK
BLOGLOVIN’
BLOGIPOLKU
BLOGIT.FI
