Blogi täyttää pian kaksi kuukautta (woow) ja mä tänään 31 vuotta (kääk), joten ajattelin, että olisi hyvä hetki esittäytyä kunnolla.

Oon siis Marja, vuosi sitten Köpikseen muuttanut stadilainen – rakkauden perässä, kuinkas muutenkaan. Kotoisin olen Itä-Helsingistä; tai oikeastaan kaakkoisesta, mutta se taas ei kuulosta katu-uskottavalta ollenkaan. Mä rakastan vintageliikkeitä, kauniita yksityiskohtia, tuplacappuccinoja, värejä ja valoa. Oon surkea smalltalkissa, mutta solmin läheisiä ystävyyssuhteita melko helposti. Mulla on todella eläväinen ja visuaalinen mielikuvitus, mun pään sisällä pyörii lähes jatkuvasti täysi elokuvakokemus ja välillä nauran yhtäkkiä ääneen sen hassuimmille kohtauksille.

Keskittymiskykyni on paikoitellen heikko. Toisaalta taas obsessoidun helposti jos aihealue kiinnostaa. Oon luova ja vähän kärsimätön, mutta nautin suunnattomasti pilkunviilauksesta – kirjaimellisesti, tekstien oikoluku on mulle parasta terapiaa. Oon herkkä äänille ja vaikka ajatus kotona soivasta musiikista on ihana, valitsen yleensä pelkän hiljaisuuden. Työmatkalla aamuisin kuuntelen bailuhittejä, jotta pääsen aktiiviseen moodiin.

Työskentelen isossa kansainvälisessä firmassa digitaalisen markkinoinnin ja brändien parissa. Mun sydän sykkii töissä luoville brainstormeille, somelle ja sisällölle. En oo ihan vielä varma siitä, mitä tahdon tehdä isona, mutta oikealla polulla taidan olla. Mun vaihteleva keskittymiskyky ja kärsimättömyys sallivat ammattikorkean kunnialla läpikäynnin, mutta todelliset opit ja ahaa-elämykset ovat tulleet vasta työelämässä. Opinnot mahdollistivat sopivan uran luomisen, mutta epäilen vahvasti, ettei mua enää koulun penkille saada.

Mulla on kova tarve itseni henkiseen kehittämiseen. Oon kasvanut herkästä lapsesta ahdistuneeksi teiniksi ja sittemmin ristiriitaiseksi nuoreksi aikuiseksi – ja jotenkin onnistunut kääntämään elämäni voitoksi kovalla tahdonvoimalla ja pyrkimällä aina vaan kovaa vauhtia eteenpäin. Seuraavana itseni ja elämäni parantamisen to do -listalla on rauhoittumisen taidot ja sen ymmärtäminen, että enää ei tartte pyrkiä parempaan niin raivokkaasti, kaikki on nyt ookoo.

Onnea on kaverit, poikaystävä, skumppalasilliset aurinkoisella terassilla, kodin sisustaminen ja hyvä ruoka. Rakastan koiria ja oon epäileväinen lintuja kohtaan. Matkustelu on mun lempiharrastuksia ja laittaisin hommaan varmaan kaikki pennoseni, ellei F hillitsisi mua. Mun syntymäpäivä on suosikkipäiväni vuodesta, odotan silloin aina lapsekkaalla innolla lahjoja ja prinsessakohtelua – skidinä meni synttärit välillä pilallekin sen takia, että sain jännityksestä niin kovan vatsakivun.

Oon tosi tyytyväinen uudessa kotikaupungissani, enkä haikaile Stadiin. Blogin pitäminen on paitsi hauskaa ja viihdyttävää, myös äidinkielen ja sulavan itseilmaisun kannalta mulle todella tärkeää (välillä en puhu suomea viikkokausiin). Nautin elämästäni juuri nyt ja huomaan, että ikävuodet todella tuovat onnea, rauhaa ja parempaa elämänlaatua siinä missä ryppyjäkin.

Kiva kun luet <3 Ihanaa kesäsunnuntaita kaikille!

—

I’m a complex person who likes to drink cappuccinos.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN’

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI