Eteinen, sulle tarttis tehdä jotain
Mitäpä tässä totuutta peittelemään:
meidän eteinen on vieläkin karmeassa kunnossa ja mulla on vatsatauti. Paremminkin siis voisi mennä. Toisaalta; joskus on parempi hetken aikaa rypeä epämukavuuden tunteessa, niin osaa taas arvostaa tavallista, normaalia arkea ja olotilaa. Ymmärränhän mä toki, että mun ongelmat on sieltä ekan maailman mitättömimmästä päästä, ei viitsisi turhasta valittaa.
Valitan silti.
Mä oon antanut itselleni luvan pitää meidän pikkumakkaria romuvarastona seuraavat viikot, koska se on niin näppärä siihen tarkoitukseen. Mutta mitään tekosyytä sille, miksi eteiskäytävä näyttää vielä tältä, ei ole. Suojaukset on valmiit, karmit ja listat pesty ja hiottu, maalitötsät venailee kaapissa ja silti – mitään ei oo vieläkään tapahtunut. Muutosta on tänään tasan kaksi viikkoa.
Tympii.
Askare, jonka oon käytävän puolella suorittanut, on sen raivaaminen siihen kuntoon, että kulku on riittävän esteetöntä – huom. riittävän esteetöntä, mukavasta tai helposta ei kukaan sanonut mitään. Ihme, että mulla on ylipäätään kaikki varpaat jäljellä ekojen öiden jälkeen, kun likinäköisenä rämmin öisille vessareissuille. Au, au, au.
Jos joku ihmettelee mun jalkojen väriä, niin ei, en oo käynyt kertaakaan kunnolla ulkona näiden kivojen säiden aikaan. Koska sisustus.
Eteisen ainut ”huonekalu” on kenkäteline, joka jo sekin helpotti pahinta sotkua hieman. (Mulla on selkeästi vähän harjoiteltavaa telineen käytössä, niin nätisti sen eteen on sijoitettu meitsin lenkkarit.)
Alkava viikonloppu on Tanskassa onneksi taas kolmipäiväinen, eli nyt taitaa meiltäkin tekosyyt loppua. Jos eteistä ei päivien aikana viimeistellä, sen viimeistely ainakin aloitetaan. Mähän olen nyt pessyt täysin käteni maalauksesta, joten otan kontolleni sisustussuunnittelun. Suunnittelu on jo ihan hyvässä vauhdissa ja uskon keksineeni pari toimivaa ratkaisua.
Pimeyden puolelta hahmot vaanii meidän muka-täydellistä elämää olkkarissa. Bööööö.
Eteiseskäytävän sisustamisen tekee erityisen haastavaksi se, että se on ihan julmetun pitkä ja kapea. Mulla ei taidot riitä mihinkään suurempiin makeovereihin, mutta jotenkin säilytystilaa sekä vaatteille että sekalaiselle sälälle on pakko taikoa. Ja vieläpä niin, ettei käytävä täysin tukkeudu. Yritän viimeiseen saakka keksiä säilytyspaikkoja ah-niin-houkuttelevan pikkuhuoneen ulkopuolelta, koska en halua sen lipsuvan pelkäksi varastoksi (sinne täytyy kuitenkin aina mahtua muun muassa Suomi-vieraat ja ehkä jossain vaiheessa Marja Jr).
Raportoin edistymisestä, kun sellaista tapahtuu. Ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos muuten viime aikojen lisääntyneistä tykkäyksistä ja kommenteista, jokainen niistä on saanut hymyn aloittelevan bloggarin huulille <3
—
Our hallway. Where do I even start?
—
FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:
