Jo silloin, kun vuosia sitten asuin Itä-Helsingin synkimmässä lähiössä neliön mallisessa vuokraboksissa naapurinani juoppo ja narkki, haaveilin siitä, että jonain päivänä mulla on astiakaappi. Sellainen ihana, johon saan kaikki mun aarteet samalla esille ja piiloon.

Nyt muutamaa vuotta ja muutamaa asuntoa myöhemmin tapahtumapaikkana on Nørrebro ja unelma on käynyt toteen.

Jos ihan tarkkoja ollaan, unelmana on jättimäinen vitriinikaappi, mutta toistaiseksi mennään vaihtoehdolla joka löytyi jo entuudestaan. Vitriinikaappia voidaan katsella siinä vaiheessa, kun meillä on esimerkiksi naulakko takeille tai suihkuverho hankittuna. Lamputkin olisi jees, niin voi sitä vitriiniä ihailla iltaisinkin. First things first.

Astiakaappi on siis miljoona vuotta vanha, rakas poikaystäväni on sen jostain hankkinut ennen kuin tavattiin. Tähän saakka kaappi on toiminut lähinnä viinikaappina ja pahamaineisena ”kerätään sinne ihan kaikki sekalainen kama, eikä avata ovea enää koskaan” -virityksenä. Nyt oli kuitenkin aika antaa kaappiselle vähän ylevämpi elämäntarkoitus ja se pääsi ruokahuoneen nurkkaan vitriinin placeholderiksi.

Kaappi taitaa olla melkolailla alkuperäisessä kunnossa, eikä se menoa haittaa. Maalikerroksen se kuitenkin kipeästi tarvitsee.

Skumppalaseja puuttuu kuvasta kolme kappaletta. Olihan vappu ja onhan mulla suomalainen naapuri.

Kaapissa on kätevä pieni laatikko, johon pääsivät majailemaan servetit ja muut astetta hienompia syöminkejä ja juominkeja odottavat välineet. Tätäkö se aikuisuus nyt sitten on?

Kaapin päällä patsastelee mun viime kesän kirppislöytö: vartavasten sinisimpukkabileitä varten ostamani tarjoiluastia. Joo. Tää on ehdottomasti nyt se aikuisuus.

Omistan aivan liikaa astioita, joita ei saa pestä koneessa. Mutku ne on vaan aina sata kertaa kauniimpia kuin muut. Eikä niitä onneksi kovin usein käytetä / tiskata.

—

I’ve got a place to store all my pretty things.

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN’

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI