Eilen koettiin juhlallinen hetki, kun ensimmäinen varta vasten uuteen kotiin hankittu huonekalu saapui taloon. Käytiin tuossa jokunen päivä sitten kiihkeätä nettihuutokauppaa klassisella taktiikalla: ”ei sit makseta yhtään enempää”, ”ei helvetti nyt ne tarjos lisää”, ”laitetaan vielä yks”, ”ei perkele niillä on automaattinen tarjous johonkin rajaan asti”, ”tarjotaan vielä yks”, ”enää ei kyl ainakaan tarjota”, ”pistetään nyt yks pieni vielä”, ”tähän täytyy tulla loppu”, ”hemmetti kokeillaan nyt kerta vielä et ne tajuu et ollaan tosissaan” ja voitettiin.

Kaupan tuloksena siis saimme omaksemme eilen kotiutuneen 50-luvulta kotoisin olevan konjakinvärisen nahkatuolin, joka daddychairiksi ristittiin.

Hieman näkyy tuolissa ajan patinaa ja käytön jälkiä sekä yksi jalka on erivärinen kuin muut (why, oh why?), mutta ei mitään sellaista mitä ei voitaisi fiksata – tai pahentaa yrittämällä fiksata ilman mitään kokemusta aiheesta.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli ikisuosikkini konjakinvärisen lepakkotuolin hankinta vihdoin ja viimein, mutta kyllä tää miellyttää nyt enemmän ja tykkään siitä, että se on erilainen, vanha ja sopivan raihnanen.

Ihanaa päästä vihdoin ja viimein pikkuhiljaa sisustuspuuhien pariin. Se on nimittäin parasta maailmassa.

—

Our first piece of furniture has arrived!

—

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN’

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI