MITEN NOPEESTI kaikki voikaan tapahtua? Sunnuntaina täyteen ammuttu näyttö, pari tuntia myöhemmin puhelu välittäjältä, jonka mukaan nyt kannattaa kiirehtiä jos ollaan tositarkoituksella liikenteessä. Maanantaina yön aikana vahvistunut tunne siitä, että tässä vois oikeesti olla se oikea. Tiistaina tehty suullinen tarjous ja keskiviikkona allekirjoitetut paperit. Torstaina kello 13.44 puhelu välittäjältä, joka sanoo: onneksi olkoon, teillä on talo.

Meillä on talo. Kaunisikkunainen, kaksikerroksinen talo rinteessä aivan meren tuntumassa.

Nyt alkaa viikon verran sietämätöntä p*skaa ja h*lvetin kiirastulta, kun aletaan rakennuseksperttien kanssa tälleen tosi hyvissä ajoin selvitellä, että löytyyköhän tiluksilta mitään katastrofaalisia ylläreitä, joiden johdosta haluttais perua kaupat ensi viikon torstain määräaikaan mennessä. Mutta ainakin pallo on tästä edespäin meillä – ja se unelmatalo, jos vaan niin vielä viikon kuluttua tahdotaan.

Ollaan kovasti yritetty analysoida F:n kanssa tuntojamme tän mullistavan päivän syövereissä, mutta ollaan molemmat lähinnä vaan turtia. Ei tätä voi edes käsittää. Käppäiltiin naapurin osteribaariin, tilattiin lasit shamppista ja suunniteltiin tulevan koiramme nimeä. Mitä muutakaan sitä voi.

Teidän sormien ristiminen tällä viikolla selkeesti auttoi meitä klousaamaan talodiilin, eli voitteko nyt pitää peukkuja entistäkin tiukemmin pystyssä sen puolesta, ettei talosta löydy mitään hirveetä vikaa. Kiitos 😀

—

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta