Mun piti kirjoittaa viime viikolla siirappinen vauva on nyt 4 kk ja elämä on ihanaa -postaus. Mutta voi juku, meidän perheeseen soluttautuikin sadistinen unikiduttaja! Kykenen nyt kirjoittamaan tätä postausta ainoastaan sen takia, että kyseinen 4 kk hulinoitsija on taas pari yötä nukkunut aika hyvin ja oon itsekin saanut unta palloon. En siis toissapäivän tapaan tahdo kävellä suoraan tuonne mereen ja uida Ruotsiin palaamatta koskaan takaisin.

Mutta niin. Siis. Vauva nukkui ekan kuukautensa hienosti, sitten sillä oli lyhyehkö yökitinäkausi, ja lopulta seitsenviikkoisesta kolmikuiseksi asti hän nukkui noin 10 tuntia yössä parilla pikaisella ruokailulla. Elämä hymyili, mutta viime aikoina onkin mennyt metsään. Uniongelmat alkoivat vaivihkaa noin kuukausi sitten – ensin pari lyhyttä herätystä muuttui kolmeksi pitkän kaavan ruokailuksi, ja jossain kohtaa alkuyön kuudenkin tunnin yhtenäistä unipätkää alkoi pirstaloimaan hysteeriset huudot. Suuri osa öistä meni kuitenkin ihan jees, joten kivasti pärjättiin vaikka väsymys hiljalleen kasvoikin. Mutta viimeinen reilu viikko – tsiisas! Öisin voi käydä ihan mitä tahansa, joskus herään vain muutaman kerran ja toisinaan kymmenen.

Vauva tuntuu tyystin menettäneen kykynsä rauhoittaa itsensä takaisin uneen hereille havahduttuaan – havahtuessaan hän vähintäänkin vaikeroi kunnes saa apua nukahtamiseen tai sitten alkaa heti huutaa suoraa huutoa. Erityisen ongelmallisen tilanteesta tekee se, ettei bebe hyväksy mitään muuta rauhoituskeinoa paitsi meikäläisen tissin (ja vaunulenkit, mutta niistä ei öisin oo varsinaisesti apua). Auta armias niitä kertoja kun isänsä on koittanut yöllä hyssytellä vauvaa uneen… koko naapurusto herännee ihmettelemään, että ketä täällä brutaalisti murhataan. Yöt menee siis käytännössä tyystin minun (tissini) varassa, eikä poikaystävä voi auttaa mitenkään.

Siinä missä beben ekat lähes neljä kuukautta meni auvoisen onnen hötteikössä, oon viime aikoina peräti kolmena yönä itsekin itkenyt ihan kunnolla. Vaikka vauva nukkuisikin niin mun uniahdistus on päässyt sellaisiin sfääreihin etten usein vaan saa unta. Syyllisyys on jäytänyt sisintäni, kun en öisin ole aina jaksanut kohdata itkevää vauvaani lämmöllä, vaan tiuskinut ja huokaillut marttyyrina. Muutamana päivänä mun ilo on ollut tyystin kadoksissa, on masentanut ja harmittanut.

Nyt ymmärrän ja sympatisoin uudella tavalla koliikkivauvojen ja syntymästään saakka huonounisten vauvojen vanhempia – vauva-arjen kokemus tuntuu todella erilaiselta uupuneena. Jos oon tässä pisteessä muutaman surkean yön jälkeen, niin en halua tietää mitä tapahtuu jos sama meno jatkuu useita kuukausia putkeen.

Uskon vauvamme kuukauden jatkuneiden uniongelmien johtuvan useastakin epäonnisesti samaan aikaan iskeneestä tekijästä. Näillä main odotettavissakin olevat neljän kuun hulinat, hurjan kasvun kausi (bebe käytti hellehattuaan eräänä perjantaina ihan normaalisti ja kun seuraavana perjantaina yritin laittaa sitä hänen päähänsä, ei se mahtunut sinne päinkään), rannikkoamme kurittanut parin viikon elokuinen hellejakso sekä tuloillaan olevat hampaat, jotka tuntuvat jo kutisevan. Ei siis mikään ihme, että raukan uni häiriintyy.

Muutama päivä sitten mun väsymys saavutti sellaiset mittasuhteet, että oli aika edes yrittää tehdä tilanteelle jotain; mulla ahdistus nimittäin usein helpottuu ihan vaan siitä fiiliksestä että aktiivisesti yritän ratkoa ongelmaa. Oon toki googlannut netin läpeensä ja jo koittanut monenlaista temppua, mutta mikään ei oo ainakaan vielä tepsinyt – toisaalta en oo ehkä tarpeeksi systemaattisesti sitoutunut tiettyyn strategiaan vaan räpiköinyt sinne tänne. Käännyin siispä, minnes muuallekaan, Instagramini puoleen ja kysyin fiksuilta seuraajiltani neuvoja. Avunpyyntöni keskittyi nimenomaan nelikuisen vauvan hulinointiin, siihen ettei vauva osaa enää lainkaan nukahtaa ilman tissiä ja ettei isä voi oikein tilanteessa auttaa. Pyysin vinkkejä konkreettisista, oikeasti tepsineistä käytännön jutuista.

Kyselystäni on vasta muutama päivä, eli en oo vielä ehtinyt päättää mistä aloittaisin saatika että tuloksia olisi nähtävillä. Sain kuitenkin myös lukuisia viestejä joissa pyydettiin jakamaan saamani vinkit, koska tilanne on muillakin niin sanotusti päällä, joten päätin koostaa kaaaaaikki ne yhteen postaukseen.

Täältä siis pesee! Viestejä tuli kymmenittäin (kiitos <3), joten jaottelen niitä eri teemoihin.

Imetys, vaunulenkit ja just going with the flow

• Suuri osa saamistani vinkeistä kiteytyi näin: sinnittele vaiheen läpi, se menee kyllä ohi, vauva kannattaa tainnuttaa keinolla millä hyvänsä eikä alkaa vierottamaan tissistä just kun pahin hulinavaihe on päällä. Ei kannata pelätä ”vauvan opettamista huonoille unitavoille” vaikka hänet tässä iässä aina imettäisi tai vaunuttelisi uneen.
• Hulinat on poikkeustila, josta pitää vaan selvitä. Mikäli vauva nukahtaa yöllä helpoiten imetyksellä, ja jos vauvan uneen imetys tarkoittaa sitä että koko perhe nukkuu paremmin ja stressikäyrä laskee, niin why not do it.

Hellä vierotus imetyksen uniassosiaatiosta

• Vauvan voi antaa itkeä hieman pidempään ja katsoa josko hän itsekseen rauhottuisi. Jos ei rauhoitu, niin hyssyttely joko äidin tai isän sylissä tissin sijaan. Tämä strategia vaatii hermoja, mutta kuulemma palkitsee ei pelkästään neljän kuun hulinoissa vaan myös tulevissa huonomman unen kausissa.
• Jos itku sylissä pitkittyy, voi vaihdella syliä ja jakaa duunia vanhempien kesken.
• Etenkin itkua kammoksuvien ensikertalaisten vanhempien on hyvä muistaa, että kunhan vanhempi on vierellä turvana, niin vauva ei mene rikki itkusta.

Päiväunien optimointi

• Kannattaa testailla erilaisia päiväunikomboja ja katsoa, miten vaikuttavat uneen. Joillakin vauvoilla saattaa yöunet peräti parantua päiväunien määrää/kestoa lisäämällä, kun taas toiset nukkuu paremmin yöllä jos ei niiden anna koisia liikaa päivällä. On hyvä idea pitää näistä tunnollisesti kirjaa, jotta ei tartte muistaa määriä ja mahdollisia yhteyksiä ulkoa.
• Päiväunia voi koittaa venyttää niin, että 45 minuutin unisyklin jälkeen vaunuttelee unta jatkumaan pidempään.

Uusia rutiineja

• Tarkat iltarutiinit aina samalla kaavalla voivat auttaa; esimerkiksi kylpy, ruokailu, laulu ja sitten nukkumaan.
• White noise; äänen pitää olla tarpeeksi kovalla tepsiäkseen, muttei tietty liian lähellä vauvan korvaa.
• Tutti; jos ei meinaa kelvata, niin kannattaa testata monia eri kokoja sekä malleja.
• Sama pehmolelu aktiivisesti mukaan imetyshetkiin, päiväunille, jne, jolloin vauva tottuu sen läsnäoloon ja alkaa kokea sen turvallisena rauhoittumisvälineenä. Pehmoa voi jopa kannella äidin paidan sisällä, jotta siihen tarttuu äidin tuoksu.
• Äidin käytetty paita vauvan viereen tutuntuoksuista lohtua tuomaan.
• Vauvan voi koittaa siirtää omaan sänkyyn tai peräti omaan huoneeseen; tämä tuntuu usein parantavan vauvan unta kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu.
• Kiinteiden aloitus 4 kk iässä voi auttaa, mikäli vauva kasvaa kovasti eikä äidinmaito meinaa enää riittää ja yölläkin pitää usein tankata.

Isä rohkeasti mukaan nukuttamiseen

• Vauva ei ikinä totu isän rooliin rauhoittelijana, jos isä ei koskaan ota roolia rauhoittelijana – makes sense. Isä siis rohkeasti ja sinnikkäästi yrittämään. Monella homma oli lopulta kääntynyt niin että isä rauhoittaa vauvan nopeammin, kun äiti tisseineen ei ole paikalla sekoittamassa pakkaa. Treenaaminen raastaa hermoja, mutta on sen arvosta.
• Voi myös testata mitä tapahtuu, jos äiti häippäsee yhdeksi illaksi/yöksi kokonaan pois kotoa. Näin isän ja vauvan on pakko selvitä keskenään, ja he saattavat keksiä omia hyviä kikkoja.
• Vauvan nukuttaminen kantoliinaan tai -reppuun. Vaikkei se tuekaan vauvan itsenäistä nukahtamista imetystä tai vaunulenkkejä enempää, on se kuitenkin keino jota isäkin pystyy käyttämään vaikka keskellä yötä.

Sekalaisia kikkoja

• Kapalointia ei tässä vaiheessa enää kai suositella, mutta jonkinlaisesta unipussista saattaa olla apua.
• Testaa kiropraktikkoa tai osteopaattia, sieltä voi löytyä yllättävä apu uniongelmiin.
• Käytä vauva korvalääkärillä, ihan vaan varmuuden vuoksi.
• Natures Sway -keinusänky (en tiedä saako Suomesta, mutta moni täällä Tanskassa vannoo intohimoisesti sen nimeen).
• Jos vauva vaikuttaa itkeskelevän hampaitaan, niin parasetamolia voi hänelle antaa (huom. tsekkaa tämä ensin ammattilaiselta).

Kirjat ja muut oppaat

• Unihiekkaa etsimässä -kirja.
• The Baby Whisperer Solves All Your Problems -kirja.
• Näihin nettisivuihin/ IG-tileihin kannattaa tutustua: uneksija.fi, unijuna.fi, sleepy.fi, takingcarababies.com.

Eiköhän tässä ollut vähän niin kuin kaikki tältä erää!

P.S. Käytän postauksessa termiä ”isä”, mutta mikäli vauvaa imetetään, tarkoittaa termi sitä vanhempaa joka ei imetä. ”Isä” nyt vaan on ytimekkäämpi kirjoittaa 😀

P.P.S. Nämä ovat tosiaan kaikki minun saamiani vinkkejä, en ota kantaa niiden oikeellisuuteen tai toimivuuteen.

P.P.P.S. Mikäli sulla on lisää konkreettisia vinkkejä 4 kk tissihullun hulinoitsijan nukkumiseen, niin pliis kerro kommenteissa! Mutta ethän kehota nukkumaan kun vauva nukkuu.

—

Facebook | Bloglovin | Instagram