Raskausviikot 22-25: Liikutusta, ninjapotkuja ja harjoitussuppareita

Tuntuupa oudolta palata pitkästä aikaa raskausjuttujen pariin, kun beben syntymästä on jo lähes kolme kuukautta. Hassua miten sitä oli tyystin raskauden pyörteissä kuukausikaupalla, eli ja hengitti mahassa polskivaa vauvaa, ja nyt en tyyliin enää muistanut miten ne raskausviikot menikään 😀 Eli tiedoksi sulle paraikaa looooooputtoman raskaana oleva henkilö: raskaus ihme kyllä loppuu aikanaan ja ennen kuin huomaatkaan, tuntuu koko homma kovin kaukaiselta muistolta.

Mutta siis, aion riipiä kasaan raskausviikkopostaussarjan vaikka vauva onkin jo mahan tällä puolen. Tässä uusin osa!

Aloin tuntemaan vauvan liikkeet selkeästi raskausviikon 19 tienoilla, ja siitä eteenpäin ne tasaisesti voimistuivat. Raskausviikosta 22 eteenpäin olen kirjannut muistiinpanoihini, että beben liikkuminen on jo välillä suoranaista riehuntaa yksittäisten potkujen sijaan. Toisaalta vauva myös viettää toisinaan hiljaiseloa jopa useita päiviä putkeen ja syöksee mut huolen syövereihin. Raskausviikolta 25 saakka vauva onneksi ninjailee menemään joka päivä synnytykseen saakka.

Raskausviikolla 22 matkustimme viikonlopuksi Helsinkiin! Kyseessä on eka kerta Stadissa raskauden aikana, ja on ihanaa esitellä pyöristynyttä vatsaa perheelle ja kamuille. En ollut alkuraskauden kauhujen takia uskaltanut vielä ostaa vauvalle mitään kampetta, joten reissun kivoimpia juttuja on se kun saan lahjaksi muutaman vauvanvaatteen. Otan lahjukset vastaan kovin liikuttuneena – jotenkin söpöt pikkuiset vaatteet vahvistavat tunnetta siitä, että vauvamme selviää turvallisesti maailmaan. Kun joku muu on uskaliaasti ostanut ekat vaatteet, rohkaistun itsekin lopulta vauvanvaatekaupoille. Olen kirjoittanut joulukuun puolivälissä muistiinpanoihini näin: Saadaan ekat vaatteet lahjaksi, itkettää. Alan kattelemaan vauvan vaatteita sillä silmällä, sekin itkettää. Itse asiassa kaikki itkettää.

Näille viikoille osuu myös joulu. Mietittiin poikaystävän kanssa raskaudesta julkisesti kertomisen ajankohtaa (rakenneultra oli jo joulukuun alussa), ja tulin siihen tulokseen että tahdon fiilistellä salaisuutemme kanssa rauhassa vielä joulunpyhät enkä riekkua pitkin somea onnitteluja lukiessa. Meillä olikin oikein leppoisa joulu Suomi- ja Tanska-perheen sekä mahan kanssa. Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä sitten kerroin raskaudesta mm. Instassa ja blogissa… ja sitten riekuinkin muutaman päivän pitkin somea onnitteluja lukiessa 😀 Olin kroonisen huolissani raskauden suhteen ja pelkäsin jinxaavani homman liialla iloitsemisella, joten oli henkisesti tosi iso etappi paljastaa asia julkisesti. Mutta se teki mun mielenterveydelle pelkästään hyvää! Ilo alkoi tulvia siinä mittakaavassa, että sitä oli jo hankala pitää aisoissa.

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia on se, että vatsassani alkaa tapahtua kummia – siis muutenkin kuin että siellä elelee joku henkilö. Ensin luulen, että kyseessä on vaan pontevasti kohdun ulkoseinää vasten puskeva vauva, mutta viikkojen edetessä ja vauvan sekä vatsan kasvaessa tajuan kyseessä olevan harjoitussupistukset. Niitä tulee aina vaan enemmän ja enemmän, lähinnä iltaisin ja liikkeellä ollessa. Ensin muutama päivässä, mutta raskausviikolla 25 harjoitussupistuksia tuntuu jopa 30 vuorokaudessa. Mielestäni se on aivan liikaa, joten soitan sairaalaan kysyäkseni neuvoja. Sieltä vakuutetaan, että kaikki on ookoo kunhan supparit eivät ole kivuliaita eikä verta tule. Selvä pyy.

Kaiken kaikkiaan nämä viikot olivat mukavia. Ilo ja luotto onnelliseen loppuun valtasivat yhä enemmän tilaa huolten tieltä ja pääsin fiilistelemään raskautta perheen, kamujen ja someseuraajienkin kanssa. Alkoi tuntua jo vähän enemmän todelta, että meille tosiaan tulee vauveli – että ensi jouluna meitä onkin kolme.

Vuoden vaihtuminen symbolisoi pelkojen jättämistä taakse ja uudenlaisen odotuksen alkua, oli vihdoin beben syntymävuosi ja se tuntui hyvältä. Oon onnellinen, että ehdin nauttia rauhallisesta joulusta ja näistä seesteisemmistä viikoista, koska raskausviikolla 26 mentiinkin jälleen metsään…

To be continued.

Muita raskausviikkojen 22-25 juttuja:

  • Saan yhä kuulla eri ihmisiltä, kuinka mulla on hämmästyttävän pieni maha ja kuinka maha on viikkoihin nähden valtava. Oon niin hyvä itsekin huolestumaan kaikesta, etten tarttis kyllä mitään ylimääräisen stressin aiheita – ja on hankala käsittää miksi jengi kokee tarvetta jatkuvasti kauhistella mun mahaa suuntaan tai toiseen.
  • Alan illalla sänkyyn mennessä rauhoittumaan käsi vatsalla möngerrystä tunnustellen sekä aloittamaan aamut samalla tavalla. Sanoinkuvaamattoman ihana fiilis. Siellä mekkaloi minun ikioma vauvani.
  • Raskausviikon 19 tienoilla alkanut iltapäivä- ja iltapahoinvointi vainoaa minua liki päivittäin aina viikolle 25 asti. Se tekee syömisestä tuskaista ja vietän useita iltoja pahoinvoivana sohvalla. Wadafak? Mikä juttu tämä nyt on, kuka saa pahoinvoinnin tässä vaiheessa raskautta?!
  • Raskausviikolla 25 huomaan, ettei mahaan meinaa enää mahtua normaalia määrää ruokaa, koska tukkeena on vauva.
  • Viikolla 25 on myös sokerirasitustesti. Selviän testistä puhtain paperein, mutta testaus ei varsinaisesti auta pahoinvointiani ja aiheuttaa lisäksi migreeni- ja väsymyskierteen. Päädyn testin takia kolmeksi päiväksi saikulle.

Lue postaussarjan muut osat täällä.

Facebook | Bloglovin | Instagram

Kommentit (1)
  1. Hei, olen lukenut blogiasi pitkään ja tykkään tosi paljon kauniista, mutta rehellisestä ja todelliselta tuntuvasta kirjoitustyylistäsi.

    Olen itsekin paininut puolisoni kanssa lapsettomuuspelkojen ja keskemenon aiheuttaman surun kanssa. Kirjoituksesi ovat kuvastaneet todella hyvin myös omia fiiliksiäni.

    Nyt tosin täälläkin mennään raskausviikolla 19 ja tunnistan hyvin noita sun oirekuvauksia, myös täällä pahoinvointi on back. Ou jee (or not).

    Kaikkea hyvää teille kolmelle! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *