6.8.2017 marjapilami

Säästökuuri osa 4: Kesällä säästämisen dilemma

Säästökuuripyristelyni jatkuu. Sen tiimoilta on muutakin päivitettävää (voi, kuinka oonkaan pienestä pitäen rakastanut möyhiä raha-asioissa ja laskea pennosiani ja nyt voin jakaa prokkiksen kaikelle kansalle!), mutta otetaan tähän väliin hieman pohdintaa kesällä säästämisestä. Se on nimittäin kinkkinen homma, monestakin syystä. Kuten vaikkapa näistä:

– Kesä on niin pirun lyhyt täällä Pohjolassa! Meillä on kerrankin mahis istua iltaa terasseilla, viettää aktiivista kaupunkielämää, reissailla lähelle ja kauas (muttei kuitenkaan tartte lähteä yhtä kauas kuin talvella jos haluaa varmaan aurinkoon). Onko näiden muutaman hassun kuukauden aikana kauheesti järkeä pihistellä, ellei oo ihan totinen pakko? Kun kohta kuitenkin on taas se yhdeksän kuukauden talvi, jolloin voi istua vaan himassa ja venata kesää.

– No ne reissut. Itse en oo ennen tätä vuotta eksoottisia talvilomia edes harrastanut, koska ei oo ikinä ollut varaa ja/tai lomaa, mutta kesiin on mahtunut useitakin matkoja ympäri Eurooppaa. Ja sehän maksaa rahaa, kuten tiedätte.

– Palkattomat lomat. En oo vielä tähän korkeaan 32 vuoden ikään mennessä onnistunut olemaan palkallisella kesälomalla kuin pari kertaa, koska oon vaihdellut duuneja, asuinmaita ja kaikkea sellaista. Joo joo, kyllähän edellisistä duuneista maksetaan pitämättömät lomat cashbana joten teoriassa loma ei oo palkatonta… mutta kyllä se siltä vaan käytännössä tuntuu. Tänä kesänä saan nysäliksan peräti heinä-, elo- sekä syyskuussa kiitos lomien – huh.

– Alennusmyynnit. Turhaa shoppailua pitäisi toki näin säästökuurilaisena vältellä, mutta toisaalta alennusmyynneistä nimenomaan kannattaisi ostaa, mikäli jotain tarttee. Etenkin kalliimmista laatutuotteista voipi alessa säästää pitkän pennin – joka valitettavasti tarkoittaa kuitenkin lisää rahanmenoa.

Kuten kirjoittelin ekassa säästökuuripostauksessa, mulla alkoi kevään mittaan olla niin syyllinen olo omasta tuhlailusta ja siitä, että rahankäyttö ei ollut ihan kontrollissa, ettei säästökuurin aloitus vasta kesän jälkeen ollut vaihtoehto. Oonkin tosi tyytyväinen, että hyppäsin hommaan silloin toukokuussa – koska en ees halua ajatella miten monta rahaa oisin saanut kulumaan jos en ois ollut mukamas säästökuurilla. Kuten kirjoitin viime kuussa, lähti säästökuuri muutenkin niin ontuen liikkeelle vaikka kuinka luulin kunnostautuneeni.

Nyt jo reilut kaksi kuukautta tiedostavaa rahankäyttöä harjoittaneena kokemusasiantuntijana voinkin kertoa nämä:

– Kesällä kannattaa ainakin yrittää säästää. Ja jos ei kertakaikkiaan pysty siihen näiden kalliiden kuukausien aikana, niin on hyvä ainakin olla perillä siitä, minne ne massit valuu. Älä siis tee kuten minä viimeisten parin vuoden ajan ja ratko asiaa olematta miettimättä sitä ollenkaan, siksi että se on tylsää ja ahdistavaa.

– Kesäpäiviä, etenkään aurinkoisia sellaisia, ei tosiaan kannata tuhlata himassa säästöpossun kanssa kökkimiseen. Joskus on hyvä unohtaa säästöhommelit kokonaan ja juoda sitä skumppaa terassilla – eikä siitä onneksi tartte potea huonoa omaatuntoa, kun on muuten niin kunnostautunut raha-asioissa.

– Ja toisaalta, kesästä nauttimisen ei tartte tarkoittaa hervotonta, jatkuvaa tuhlausta. (Tää on mulle viimeisten vuosien jälkeen uusi tieto.) Mä ryhdyin tuossa miettimään, että mikä niissä terasseissa ja kaupunkikortteleissa mua kesäisin niin vetää ja tulin tulokseen, että sen on kesäiltojen lämmin ilma, eksoottinen tunnelma ja rakkaat ihmiset. Ja arvatkaa mitä! Kesäiltojen lämpimästä ilmasta, eksoottisesta tunnelmasta ja rakkaista ihmisistä voi joskus nauttia vaikka puistossa tai jonkun pihalla, ihan aina ei tarvii maksaa neljääkybää viinipullosta – ainakaan tiistaisin.

Tätä mä oon toitottanut jo moneen kertaan, mutta tässä ontuvasti etenevässä taloudelllisessa kunnostautumisprojektissa, jota myös säästökuuriksi kutsutaan, on yksi hyvä puoli yli muiden:

Välittömästi siitä saakka, kun aloin tarkkailemaan rahankäyttöäni ja seuraamaan minne ne massit tililtä virtaa, mulla on ollut huoleton olo.

No okei paitsi silloin heinäkuussa, kun kaikki maksoi miljardin just kun olin päättänyt aloittaa säästämisen. Mutta anyway, muuten. On ihan eri fiilis tuhlailla menemään kaikkiin ihaniin kesäjuttuihin, kun tietää että on suurinpiirtein ruodussa suuren osan aikaa. Vaikka oon elänyt enemmän kurissa ja nuhteessa kuin parina edellisenä kesänä, en oo kyllä mielestäni menettänyt mitään tai jättänyt tekemättä mitään mitä haluan. Itse asiassa tää on ollut siitä kivempi kesä, että ei oo tarvinnut potea kalvavaa syyllisyyttä tuhlailustaan (niin paitsi heinäkuun hirmuviikkoina).

Huomaatteko muuten näiden Säästökuuri-postausten muutoksen? Täähän tuntuu vaivihkaa kallistuvan epäonnistumisten raportoimisesta johonkin ihan muuhun. Ehkä mulla on kuulkaas toivoa.