Säästökuuri osa 5: Missä mennään nyt?
Muutama viikko on vierähtänyt edellisestä säästökuuripostauksesta, joten eiköhän oo taas tilannepäivityksen aika! Muistin virkistykseksi sekä tiedoksi nyt vasta kelkkaan hyppääville, projektin käänteet tähän saakka:
Aloin tuossa kevään aikana potea kalvavaa huonoa omaatuntoa siitä, etten oo pariin vuoteen pitänyt lompakkoni nyöreistä tarpeeksi hyvää huolta ja olin ajautunut holtittomaksi tuhlaajaksi. Toukokuun lopussa oli viimein aika katsoa peiliin sekä todellisuutta silmästä silmään ja aloittaa säästökuuri, ryhtyä ainakin taas tiedostamaan, minne mun massit oikeesti valuu. Näihin kolmeen säästökuukauteen on mahtunut paljon kaikenmoista; surkeita epäonnistumisia, maailman kalleimpia viikkoja ja hyviä hetkiä. Linkit aiempiin jaaritteluihin löytyy tämän postauksen lopusta.
Mutta siis missä mennään nyt?
Heinäkuun loppu oli meikäläiselle aikamoista shokkiterapiaa, koska kuten suuri osa teistä muistanee, paloi kyseisen kuun aikana ihan järkyttävä summa cashbaa just kun olin vaahdonnut säästämisen aloittamisesta. Moinen mahalasku oli todella masentava, ahdistavakin, suorastaan lannistava, mutta näin jälkikäteen mietittynä; ehkä mä tarttin just tuollaisen rajumman herätyksen. Heinäkuussa tunsin menettäneeni kosketuksen pankkitiliini ja menoihini, hyvästä yrityksestä huolimatta, ja ryhdistäydyin saamari.
Sain heinäkuun lopussa vajaan liksan palkattomasta kesälomasta johtuen – tuo kahden viikon mittainen lovi on onneksi jakautunut heinä- ja elokuun palkkoihin, eli ei sentään tarvinnut sinnitellä puolikkaalla liksalla. En tästä johtuen poikkeuksellisesti siirtänyt säästötilille mitään palkkapäivänä, mutta päätin pärjätä jämäliksalla kuukauden, säästötiliin kajoamatta.
Tiesin elokuun tarkoittavan paljon ohjelmaa ja ylimääräisiä menoja, eli yhtälöstä tulisi haastava. Haastava ja kiinnostava.
Nyt muutamaa vuorokautta ennen palkkapäivää käyttötililläni on tällainen summa: 73 euroa. Se näyttää vaatimattomalta, mutta tulee riittämään. Jes! Oon tässä kuussa koittanut vältellä ravintolaillallisia (vaihtelevalla, paikoin surkealla menestyksellä) ja kiertänyt kauppakeskukset kaukaa. Ylimääräistä lommoa lompakkoon on nakertanut muun muassa ensi kuun Italian reissun autovuokra, kahdet konserttiliput ja eräs pitkä viikonloppu Helsingissä, jolloin syötiin ja juotiin lähes pelkästään ulkona. Mutta kaiken kaikkiaan – I freaking did it.
Eikä siinä vielä kaikki! Nimittäin kuten saatatte muistaa, aloitin elokuun alussa automaattisen viikottaisen tilisiirron käyttötililtä säästötilille. Eli siitä huolimatta etten liksapäivänä laittanut penniäkään säästöön, lähtee tililtäni tiistaina jo tän kuun viides siirto… ja huomaamatta säästämäni summa elokussa on 1000 kruunua eli 135€. (Huomaan nyt, että kurssi on sen verran heilahtanut ekasta laskelmastani, että täytyypä nostaa tuota summaa kruunuissa. 150€ nimittäin kuulostaisi niin paljon paremmalta kuin 135€.)
Toisin sanoen. Tänä vajavaisen palkan kuukautena, johon mahtui myös paljon ylimääräisiä menoja, en ole joutunut kajoamaan säästöihini vaan päinvastoin, saanut jotain pientä säästöön.
Seuraavaksi onkin luvassa syyskuun haaste: yksi viikko Italiassa sekä yksi pitkä viikonloppu Helsingissä, taas yhden viikon verran vajaalla liksalla. Ja yleensä just syyskuisin saan vuoden pahimman mulla ei oo MITÄÄN kivaa päällepantavaa -kohtauksen, jotka tuppaavat olemaan aika hintavia nahkanilkkureineen ja neuleineen. Jäämme siis jännityksellä odottamaan projektin etenemistä.
LUE MYÖS NÄMÄ:
Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja
Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot
Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka
Säästökuuri osa 4: Kesällä säästämisen dilemma
—
Lately I have not been spending crazy amounts of money, as I used to. Could this be… progress?
—
FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami