Sitten olikin jo elokuu, eli loppukesä
Jotenkin pelottavaa, miten yksi kesä voi hurahtaa ohi näin nopeasti, ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaa. Tai no eihän se nyt vielä oo ohi, mutta tiedätte mitä mä tarkoitan. Ei aika koskaan kulu näin nopeasti marras- tai maaliskuussa. Heinäkuu on siis taputeltu, suurella osalla meistä lomat sen mukana. Yleensä tässä vaiheessa oon jotenkin paljon valmiimpi syksyyn ja kaikkeen uuteen mikä tuntuu leijailevan ilmassa. Nyt en oo ollut tarpeeksi kuumissani, en lampsinut epämukavissa sandaaleissa liikaa, kaupunki ei oo ollu sellainen hiljaisen kaikuva, väreilevä ja vähän vieras, kuin se usein keskikesäisin on. Onneksi syyskuussa odottelee vielä yksi lomaviikko, ehkä se auttaa tähän oloon.
Mua jotenkin harmittaa, että tää kesä jäi vähän keskeneräiseksi, ei päässyt tekemään niitä kaikkia juttuja mitä suunnitteli. Tai oikeastaan juuri mitään niistä. Koska sää; vaikkei säästä saisi valittaa eikä sen saisi antaa asettua suunnitelmien tukkeeksi, on vähän eri asia lukea kirjaa duunin jälkeen puistossa poutasäällä kuin tihkusateessa. Tai kierrellä terasseja 25-asteisessa kesäillassa kuin tuulenpuuskassa lenteleviä pikkuesineitä väistellen. Vaellella kuumassa kesäkaupungissa mekossaan kuin pukeutua sadeviittaan. Ei mua varmaan muuten edes haittaisi, koska kuten sanottu mä rakastan himassa palloilua, mutta tän piti olla The Kesä. Kahden vähän hukatun kesän jälkeen olin valmis tekemään comebackin, tehdä vihdoin kaikki ne jutut (tai edes osan niistä), jotka on jäänyt edellisinä kesinä väliin.
Toisaalta tää on ollut hyvää aikaa, oon vihdoin ollut kunnolla läsnä elämässäni, meteli pään sisällä on hiljentynyt. Tää on ollut eka kesä, kun oon tuntenut olevani Köpiksessä kotonani, tavallisesti, rauhassa, arkisesti. Ja se on kai tärkeintä, kun isoa kuviota katselee.
Ja se on kanssa tärkeää, että tätä kesää on vielä kuitenkin jäljellä. Niin paljon kivaa on elokuun kohdalla kalenterissa ja kenties säätkin muuttu vähän vähemmän välikausimaisiksi. Mä toimin yleensä tehokkaimmin pikkuisen paineen alla, eli ehkä nää nopeasti hupenevat loppukesän päivät (Loppukesän, kelatkaa! Justhan vasta oli juhannus.) motivoi meikäläisen ulos kolostaan, nauttimaan niistä tunneista kun taivaalta ei sada mitään. Vähän niin kuin viime lauantaina, kun meidän piti frendin kanssa syödä sushia himassa, mutta päädyttiinkin kävelemään 15.000 askelta kauniissa kesäillassa, sateen jäljiltä raikkaassa, sellaisessa joka jo tuoksui vähän syksyltä.
Ihanaa elokuuta sinne! Napataan tässä kuussa monia hetkiä talteen syksyn varalle <3
LUE MYÖS NÄMÄ:
Rannetta pitkin valuva kastike ja muita onnen aiheita
—
It feels like summer is over before it really even begun.
—
FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami