Tag: duuni

Tiedättekö sen viheliään keksinnön, joka on helpottavinaan kommunikaatiota ja yhdistävinään ihmisiä, mutta oikeasti katkoo kaiken keskittymiskyvyn olemattomiin ja muuttaa kasvotusten (tai luoja auttakoon, puhelimitse!) tapahtuvan vuorovaikutuksen hankalaksi pakkopullaksi? No siis sähköpostin, tietenkin. Ei siinä vielä mitään, että sähköposti on muuttanut meidät passiivis-aggressiivisiksi (no just se sun ”hei, oletko ehtinyt vielä katsoa tätä” -muistutusmaili, joka oikeesti […]

Sanonpa tämän nyt ääneen: kahden päivän viikonloppu on aivan liian lyhyt! Kaikkeen! Mua ei haittaa viiden päivän arki, mutta se on alkanut ahdistaa, etten vaan ehdi elää elämääni ja tehdä haluamiani juttuja nykyisessä 5+2-viikkomallissa. Olenko saamaton? Kenties. Olenko laiska? Ehkä. Olenko tehoton ajankäyttäjä? Luultavasti. Olenko nautiskelija? Hell yeah. En tahtoisi elää loppuelämääni nykyisellä tavalla, vaan […]

  Lilyn ja Trendin toimitus haastoi meidät lukijat ja bloggaajat miettimään omaa uraoivallusta, jotain sellaista joka on muuttanut suhtautumista uraan. Duunihommat ovat olleet mulle itselle kovasti tapetilla viime vuodet, etenkin Tanskaan muuton ja sen tuomien haasteiden tiimoilta. Uraoivalluksistani kirjoittelin jo viime kesäkuussa täällä ja muista työhön liittyvistä teemoista (viime aikoina lähinnä stressistä, köhöm) duuni-tagin alla […]

Tänään tapahtui kaksi asiaa: 1. Luin Jonnan ihanasta blogista seuraavan lauseen: Tästä blogistakin on muotoutunut kuin huomaamatta ”Satunnainen päiväkirja stressiin sairastuneen ihmisen elämästä”. Voitte lukaista Jonnan mietteet alkuperäisestä lähteestään, mutta tuo lausahdus kolahti jotenkin ihan älyttömän kovaa. Sanat kuulostivat rohkeilta, ne yllättivät värikkäiden lomakuvien keskellä, ja olivat just sitä mitä mä en oo osannut pukea sanoiksi […]

Nyt kun olen jo viikon verran ollut loman jälkeen arjessa kiinni, voitaneen mua kutsua aihealueen kokemusasiantuntijaksi, teeman syväksi rintaääneksi. Ja koska tiedän, että moni teistä lomailee parhaillaan ja tää koko prosessi on vielä edessäpäin, ajattelin jakaa ohjenuoraksi ja vertaistueksi lomaltapaluun tahmaiset vaiheet. Eli nämä:   Epäusko ja kieltäminen. Se kun loman viimeisenä iltana uskottelee itselleen, […]

Ryhdyttiin tuossa eräänä päivänä pari viikkoa sitten F:n kanssa miettimään, että mitä hemmettiä me tehtiin viime heinäkuun alussa sen syntymäpäivänä. Kaiveltiin pääkoppiamme vaikka kuinka, mutta ei siitä tullut mitään. Ei selkeästi ollut mikään maailman ikimuistoisin juhlapäivä, koska meillä ei kummallakaan ollut mitään käryä sen päivän aktiviteeteista. Ryhdyttiin penkomaan valokuvia, josko sieltä löytyisi johtolankoja, mutta turhaan. […]

Kynäilin naisverkosto Tiistai-klubin blogiin postauksen kahden Tanska-vuoteni tärkeimmistä uraoivalluksista. Alkuperäinen juttu löytyy täältä. Tiistai-klubi on siis verkosto markkinoinnin, myynnin tai viestinnän parissa työskenteleville naisille. Kuuluin klubiin parin vuoden ajan ennen Köpikseen muuttoani ja Pauliina, eräs parhaista ystävistäni ja supermimmi, on nykyään sen hallituksen puheenjohtaja. Päätin jakaa eepokseni blogissakin, olenhan täällä aiemminkin horissut urajutuista. Täältä siis […]

Lienenkö skeptikko, kun koen näin, mutta Suomessa asuessa tunsin olevani työelämässä vähän heikommassa asemassa johtuen iästäni ja sukupuolestani. Ja siitäkin, että mulla ei vielä ole paria, kolmea lasta, eli ainakin työnantajan näkövinkkelistä saatan sellaiset maailmaan piakkoin putkauttaa. Älkää ymmärtäkö väärin; en ole koskaan, ikinä kokenut, että mua henkilökohtaisesti millään tavalla syrjittäisiin asian vuoksi. Mutta kyllä […]

Oon keskittynyt niin täysillä uudesta duunista iloitsemiseen, edellisen duunin paketoimiseen ja lomakoomailuun, että oon ihan kokonaan unohtanut olla paniikissa. Huomenna hengailu on ohi ja meikäläinen suuntaa kello yhdeksäksi tuntemattomaan lähiöön, kaupungin ulkopuolelle, jonnekin minne mennään lähijunalla. Ei enää lomaa, ei lekottelua, ei hitaita aamuja, ei edes metromatkoja. Tästä alkaa jotain ihan uutta.     Johtuneeko […]

On niin helppo selittää tasan miltä musta tuntui sinä yhtenä sunnuntaina noin kuukausi sitten, kun pääni sisällä kirkastui. Olin just edellisenä viikonloppuna saanut suorastaan raivokkaan ikkunanpesupuuskan. Olinhan mä jo aiemmin huomannut, miten meidän asunnon ikkunat sumentui viikko viikolta, muttei se varsinaisesti ollut mua haitannut. Muutenkin oli koko ajan pimeää ja harmaata, sumuistakin. Ja mulla oli […]