Tag: köpis

Olin jo niin valmis kaivamaan mustat nahkanilkkurini naftaliinista ja pukeutumaan pitkään mustaan takkiin, mutta kappas vain. Kesä tulikin takaisin. Syksyiset sadepäivät olisivat sopineet paljon paremmin viime viikkojen fiilikseeni, mutta minkäs tuolle voi. Pihalla paistaa aurinko ja lämpö huitelee kahdessakymmenessä asteessa. Hyväksytään. Ystävä kutsui F:n veneretkelle, poikien iltaa viettämään, ja sääennustetta katsottuani kutsuin itseni mukaan. Parisuhteessa […]

Pääsin viime viikolla tekemään oikein kunnon unelmieni blogiyhteistyön, kun useita ihania ja hintalaatusuhteeltaan timanttisia rafloja Kööpenhaminassa pyörittävä Cofoco kutsui meikäläisen Italian ruokakulttuurista inspiraatiota saaneeseen Spuntinoon dinnerille. Nappasin Susan mukaan ja sitten mentiin.     Spuntinon konsepti on simppeli: viikoittain vaihtuva menu, joka on tehty jaettavaksi pöytäseurueen kesken. Antipasto-osioon kuului tällä kertaa muun muassa chilillä ja […]

Kun keskiviikkona tultiin reissusta himaan, olin melkoisen pöllämystynyt. Herätys oli ollut kello kuusi, olin nukkunut yön tosi huonosti. Lentokoneessa meidän jalkoihin oli laskeutunut valtava mysteerihyönteinen, joka piti kovaa ääntä (kttssssr, ktttssssr, whiiwhii) ja me tapettiin se kengän ja oksennuspussin avulla (meinasin itse oksentaa pelkästä kauhusta ja järkytyksestä, kun toimenpide oli ohi – no mikäs helvetti […]

Todistaakseni teille, että käyn joskus jopa Nørrebron ulkopuolella, olisi tänään luvassa vinkkaus uudesta myymälästä – oikein Frederiksbergissa saakka (eli tossa kilsan päässä meiltä). Olin kuikuillut vaate-, asuste-, kukka-, koru- ja säläputiikki Blackbird Hillin ikkunoista uteliaana sisään jo useamman kerran, kunnes reilu viikko sitten päätin viimein astella ovesta peremmälle. Ja voi pojat, mikä ihanuus! Kännykän kamera […]

Saatan olla puolueellinen, mutta mun mielestä Nørrebro on Köpiksen parasta aluetta, helposti. Rosoinen, mutta just silleen sopivan kiinnostavalla tavalla. Mikä kaikista kivointa, Nørrebro elää ja kehittyy jatkuvasti. Siinä missä alueella oli muutama vuosi sitten vielä vähän huono maine, pukkaa tänne nykyään jatkuvalla syötöllä uusia ihania rafloja ja putiikkeja. Aika ei käy pitkäksi. Näillä kaduilla, näissä […]

Kärsivällisyyttä, pienet ystäväiseni, kärsivällisyyttä. Kesän vuoro tulee vielä, kuiskasi luontoäiti ja antoi pienen näytteen tulevasta. Nää alkukesän täydelliset päivät, kun kaikki on heleän vihreää, ihan uutta, raikasta, kirkasta. Ilmassa tuoksuu syreenit ja suunnitelmat. Tällaisina päivinä Kööpenhamina on maailman paras paikka olla, aivan varmasti.     Hetkonen, en oo varma missä suunnassa meidän pyörät on. Venaa […]

Sunnuntai iltapäivänä paistoi aurinko, eikä ollut ihan niin kylmä enää. Mä olin pyöräillyt kaupungin läpi brunssille välikausitakissani, aurinkolasit silmillä. Olin ohittanut pari ihanaa puistoa, söpöjä pieniä katuja, terasseja, nurkkauksia. Kaikki näytti uudelta, ulkomaalaiselta, eksoottiselta, pirun kiinnostavalta. Uusi kesä oli alkamassa. Brunssin jälkeen me seistiin kaverin kanssa keskustassa liikennevaloissa. Mä olin matkalla sisustuskauppaan. Frendin ei ollut […]

Expatin elämä, etenkin sellaisen joka on pysyvästi jättänyt kotimaansa ulkkismiehen takia, on täynnä tunnekuohuja. Onhan se toisaalta perhanan ilahduttavaa muuttaa Kööpenhaminan kaltaiseen ihanaan kaupunkiin, ystävystyä upeiden tyyppien kanssa, kyläillä kauniissa asunnoissa, tarttua mahtaviin duunimahdollisuuksiin ja juoda arkkitehtien kanssa cocktaileja Vesterbrossa. Sitten toisaalta joutuu luopumaan muun muassa kaikesta normaalista, arjesta kotikaupungistaan, vanhojen ystävien ja perheen läheisyydestä, […]

Pääsiäisloma oli: – Kevättakkeja ja talvitakkeja, aina väärin valittu. – Liikaa kahvia. – Sopivasti mansikoita. – Aurinkoa, tuulta ja yksi supersateinen päivä. – Eräs taiteellinen 2-vuotias. – Inspiroivia keskusteluja fiksujen ihmisten kanssa.     – Valkoviiniä ja kotitekoista korealaista ruokaa. – Kahdet päivä- ja yhdet iltahiprakat. – Vanhempia ystäviä ja uusia tuttavuuksia. – Sisustussuunnitelmia. – […]

Voin nyt julistaa olevani hyvällä omallatunnolla varustettu, ei enää sisustus-, vaan sekalaisbloggaaja. Kiitos teille ihanuuksille virallisesta synninpäästöstä lauantaisen kriiseilypostauksen tiimoilta. Nyt blogin suunta on jälleen riemastuttavan selvä. Tai siis se, että suuntaa ei juurikaan ole eikä tartte ollakaan. Aitous ja kaikki poukkoileva on ookoo. Ihanan helppoa, ja toivottavasti juurikin sitä aitoa. Lupaan, etten kuitenkaan unohda […]