Se talo, joka tuntui heti kodilta

Tuntuu hölmöltä jinxailla kämppäjuttuja täällä blogissa, mutta menköön! Ei sekään tunnu ihan mun tyyliseltä lähestymistavalta, että mangun täällä eka vuoden siitä ettei löydetä täydellistä taloa ja sitten puskista paljastan, että muuttopäivä onkin jo lyöty lukkoon. Koska kuten edelliseltä asunnonostokierrokselta muistan, mahtunee tähän väliin yksi jos toinenkin jännitysnäytelmä. Eli tattadadaa,

me ollaan rakastuttu yhteen punaiseen taloon tuolla jossain kaukana! (Ja jep, siinä on ihanat ikkunat.)

Mentiin eiliseen näyttöön sillä asenteella, että hauska käydä kattomassa ja saada taas taloakselille jotain sutinaa pitkästä aikaa, mutta tuskinpa tästä mitään kehkeytyy. Ollaan nähty nyt ehkä viitisentoista taloa (osa enemmän ja osa vähemmän tositarkoituksella) ja oon koko ajan pohdiskellut, että miten näin ison päätöksen sitten joskus osaa ja uskaltaa tehdä. Mistä sitä lopulta tietää, ja voiko edes olla jokseenkin varma. Joo, nyt tiedän miltä tuntuu tietää. Heti siinä valoisassa eteisessä olin valmis pölläyttämään setelitukkoni ilmaan. Hurmaavin talo, jonka oon koskaan nähnyt.

Hiippailtiin muiden taloa katsomaan tulleiden pariskuntien keskuudessa naamat pokerina vartin verran ja poistuttiin vähin äänin paikalta. Kun oltiin kävelty kuulomatkan päähän, lausuin tyynenä F:lle:

sun päätös, I’m game if you are.

Se oli kanssa game. Tehdään varmaan huomenna tarjous, tuosta vaan, vartin perusteella, näkemättä taloa toistamiseen. Nyt ei vaan oo aikaa jahkailla. Kilpailu talosta tulee olemaan kova, ja sen pyyntihinta on meidän budjetin äärimmäisessä ylärajassa. Meillä ei siis oo heittää peliin penniäkään ekstraa, mutta pakkohan tätä on yrittää. Talon vuoksi, joka tuntui meidän unelmakodilta <3

Ja jos tää ei natsaa, niin opittiinpahan muutama tärkeä juttu:

  • kyllä sen vaan tietää ja
  • on mahdollista löytää talo, johon me molemmat rakastutaan ja
  • toivoa on sittenkin.

Pitäkääpäs sormet ristissä, kerron heti kun hommat etenee! Jaiks.

P.S. Jos joku siellä on sydänkohtauksen partaalla, kun tehdään tarjous näin pikaisella aikataululla, niin lain mukaan ostajalla on tarjouksen hyväksynnästä lähtien viikon verran aikaa perua se. Tämä tarkoittaa siis viikkoa, jolloin voitaisiin käyttää erinäisiä asiantuntijoita tsekkaamassa talon kuntoa jne. Eli ei siis ihan täyttä sikaa säkissä olla hankkimassa 😉 Äiti elä hätäile!

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Kommentit (6)
  1. Oi, mahtavaa!! Pidän sormet ristissä, että kävisi hyvin! 🙂

    1. Jei kiitti, mäkin! 😀

  2. Mun talo ei tuntunut heti kodilta.

    Talo oli ollut myynnissä jo vuoden. Olin aikaisemmin ihmetellyt, että mikä patti talon kyljessä on, aivan pöljä. No sitten kuitenkin käytiin katsomassa sitä, sisko ja mies mukana. Sisko sanoi ensimmäisenä osoittaen keittiön ja olohuoneen välistä seinää ”tuo lähtee tuosta”. Välittäjä katsoi meitä ilmeisesti ihmetellen, että kukahan tätä taloa on nyt mahdollisesti ostamassa. Ehdottomat kriteerit talosta täyttyivät: ei öljylämmitystä, oma tontti, makuuhuone pihalle päin eikä tien puolelle, takka, puusauna.

    Mietin ja mietin, käytiin toisenkin kerran taloa katsomassa ja nyt mukana oli rakennusalan ammattilaisia. Toinen mittasi kosteutta ja toinen kiipesi välikatolle. Se patti talon kyljessä on lasiseinänen erkkeri etelään ja se alkoi näyttää hyvälle. Kävin neuvottelemassa lainaneuvottelut loppuun.

    Tein tarjouksen ja nyt on asuttu talossa 5 vuotta. Ensimmäisenä se seinä, jota sisko osoitti, lähti ja nyt meillä on ns. tupakeittiö. Talosta on tullut koti.

    1. Oi ihanaa, mikä tarina <3 Joskus niitä hiomattomia timatteja tulee vastaan. Ja lasiseinäinen erkkeri kuulostaa unelmalta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *