Talon plussat ja miinukset
Koti on mulle tosi vahva sana, samaan tapaan kuin rakkaus. F taitaa olla ainut poitsu, ketä oon ikinä rakastanut ja vaikka oon asunut elämäni aikana lukuisissa eri asunnoissa, on mulla ollut vain muutama koti. Vaikka uskon täysin rinnoin siihen, että meidän talosta tulee mulle juurikin koti, on vielä liian aikaista sanoa sitä. Täällä on hyvä olla etenkin nyt kun pahimmat sotkut on siivottu ja tiedetään suunnilleen missä meidän kamat on, mutta sitä tunnetta ei oo vielä tullut. Kyllä sen sitten tietää kun on kotona.
Oon yhä ihan kujalla kaikista taloon liittyvistä uusista kotitöistä ja esimerkiksi meidän avaruusajan lampuista, jotka F isänsä kanssa välttämättä halusi ympäri taloa asentaa (tarvitaanko kylppärin kattoon automaattiset spotit jottei tartte käyttää nanosekuntia valokytkimen painamiseen, siitä voi olla montaa mieltä). Oon kuitenkin ehtinyt jo aika hyvin tutustua meidän taloon. On monta juttua josta tykkään ja muutama sellainen, jotka saa jo kaiholla muistelemaan Nørrebron (tai Laajasalon!) aikoja.
Tässäpä muutamia suosikkijuttuja talosta (onneksi plussia sentään on tässä kohtaa enemmän kuin miinuksia):
- Olohuoneen leveät ikkunalaudat. Ehdin Nørrebron kodissa tottua ikkunalautoihin kauniin koristesälän ja kasvien säilytyspaikkana, joten on ollut yllättävän hankalaa sopeutua sisustamaan kotia, jossa leveitä ikkunalautoja ei ookaan loputtomasti tarjolla.
- Avokeittiö. Onhan se nyt ihanaa, kun kokkaillessa tai keittiötä siivoillessa voi jutella vaikkapa mahdollisten vieraiden kanssa, eikä tartte oman elämänsä Tuhkimona sulkeutua kyökkiin yksikseen.
- Kaksi kylppäriä. Meni varmaan viikko pari, ennen kuin mä ja F tajuttiin, ettei meidän enää tartte koordinoida vessa- ja suihkukäyntejä, kun kylpyhuoneita onkin kaksi! Mitä luksusta, että voi vaan itsekkäästi kävellä suihkuun varmistamatta, ettei toisella oo mitään akuuttia tilannetta kehitteillä 😀
- Olkkarin lasiovi. Mä rakastin meidän Nørrebron asunnon ulkonäköä yli kaiken ja yksi lempparijutuista oli olo- ja ruokailuhuoneen jakavat ranskalaiset ovet.Tavallaan jouduttiin vähän downgradaamaan kotimme tyyliä, mutta onneksi asuntojumalat olivat sen verran armollisia, että antoivat pitää yhden lasioven olohuoneessa.
- Olkkarin useat ikkunat. Ei ole erkkerin voittanutta, mutta oon aina haaveillut söpöistä huoneista, joissa olisi monta ruutuikkunaa vieretysten. Nyt meidän olkkari-keittiössä on peräti neljä suurehkoa ikkunaa sekä tietysti terassille avautuvat ovet.
- Näköala merelle. Muistin sen ainokaisen asuntonäytön perusteella, että näköala merelle oli hyvä, mutten sitä kuinka hyvä. Meri on todellakin läsnä kodissamme, enkä usko ikinä kyllästyväni aalloilla tanssiviin oransseihin aamuruskoihin, meren kohinaan sateisina iltoina ja ikkunoiden ohi hitaasti lipuviin laivoihin.
- Unelmien makuuhuone. Meidän makkarin sisustus on vielä aivan vaiheessa, katosta roikkuu pelkkä hehkulamppu ja jättimäinen lintutaulu on tönöttänyt nurkassa jo kaksi kuukautta. Kaappitilaa on huonosti, kunnollinen peili puuttuu ja parvekkeelle avautuvia lasiovia kehystää edellisten asukkaiden jättämät aivan liian lyhyet ja jotenkin outoon kohtaan asennetut verhot. Silti huone on jo nyt – vaikka itse sanonkin – yksi kauneimmista koskaan näkemistäni. Todellinen unelmamakkari. En malta odottaa sen sisustamista, täytyykin alkaa taas googlailla verhotankoa…
- Valo. Jopa näin kaamosaikaan kotiimme tulvii sen verran valoa, että pimeässä Vesterbron kämpässä näivettyneisiin kasveihin on alkanut pukata uutta oksaa ihan huimaa vauhtia.
- Takka. Tää ei varmaan selittelyjä kaipaa? Hinguin takkaa taloa etsiessämme, mutta koska vaatimuslista oli muutenkin niin naurettavan pitkä (ja budjetti rajallinen), olin jo kuopannut kyseisen haaveen.
Ja sitten ne miinukset:
- Matala, eli normaali, huonekorkeus. En ollut tajunnutkaan, kuinka mittavan korkeat huoneet Nørrebron kodissamme oli – ja kun muuttokuormamme saapui taloon, tuntui paikoin kuin oltaisiin yritetty änkeä ihmisten huonekaluja menninkäisten majaan :D Suurin järkytys oli ehkä se, että rakas lintutauluni ei kertakaikkiaan mahdu minnekään järkevään paikkaan!
- Kylmä makuuhuone. Unelmien makkarillakin on siis synkkä kääntöpuolensa! Tanskalaiset eivät ole lämpöeristyksessä kunnostautunutta kansaa ja valitettavasti meidän makuuhuoneen pieni lämpöpatteri ei kunnolla riitä suhteellisen kookkaan huoneen lämmittämiseen. Kipuan iltaisin sänkyyn kärsivänä jääkalikkana, mutta kappas! Nukun hitsin hyvin raikkaassa huoneilmassa ja aamuyön tunteina havahtuessa on jo ihanan lämmin. Vaikka siis nukkumaan mennessä viluttaa, ei tilanne oo sama kuin eteläisemmässä Euroopassa, jossa asunnot on talvisin aivan sietämättömän kylmiä. Paremman unenlaadun ja raikkaamman hengitysilman takia voisi sanoa, että viileä makkarikin on melkeinpä plussa.
- Suuren säilytystilan puute. Meillä on vaikka kuinka paljon tilaa säilyttää erilaisia koreja, laukkuja, laatikoita ja nyssyköitä, muttei käytännössä mitään varastointipaikkaa suuremmille huonekaluille. Joskus sitä vaan ei haluaisi heti luopua vaikkapa ylimääräisestä nojatuolista tai vierassängystä, mutta ellei saada niitä ängettyä talon varsinaiseen sisustukseen, on meidän vähän pakko. (Jokerikorttina meillä kyllä on talon pieni ikkunallinen lisärakennus, mutta se on niin söpö että mieluummin tekisin siitä viihtyisän työhuoneen tai ateljeen, kaaosvaraston sijaan.)
Kuten sanottu, on kodiksi asettuminen ja sisustaminen vielä totaalisen kesken, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt pahimmasta muuttokaaoksesta ja joulukiireistä selvittyä ollaan ikään kuin saavutettu hyvä nollatilanne (tai no okei, onhan tää jo paljon parempi kuin nolla!), josta kotia voi hiljalleen rakentaa. Se kaikista kivoin pesimisvaihe saa siis alkaa :) Uskon ja toivon, että saadaan seuraavien kuukausien aikana paljon aikaan – ja kun kevät koittaa, on meillä täällä jo ihan koti koti.
Enää tarvitaan mm. vähän kärsivällisyyttä, lamput kattoon ja uudet verhot.
—