Vaikka mitä uutta olohuoneessa
Sisustuksellinen murheenkryynini, olohuone, on taas vähän edistynyt! Tässä postauksessa tein kotisuunnitelmia syksylle, mutta niistä on toteutunut ehkä yksi – nimittäin saatiin vihdoin lähes vuoden täällä asumisen jälkeen muutama taulu olkkarin seinään. Ja bonuksena isompi ja superpehmeä mattokin huoneeseen.
En oo enää aikoihin tykännyt olkkarin ruskeasta nahkatuolista, joka huutokaupasta vuosia sitten Nørrebron kämppään hankittiin. Korvattiin se bambunojatuolilla, joka todennäköisesti muuttaa toisaalle (vaikkapa kasvihuoneeseen, joka möllöttää tyystin unhoittuneena pihamme huipulla), jahka keksitään mitä tuohon ikkunan eteen kunniapaikalle oikeesti tahdotaan.
Tai siis mitä minä tahdon, mieshän olisi tunnetusti perustyytyväinen ihan mihin tahansa.
Huoneen sisustus valitettavasti tökkii edelleen, ja kuten tuossa yllä linkkaamassani postauksessa mainitsin, tekisi mun mieli vaihtaa useampikin huonekalu tyystin toisenlaisiin. Oon kauhukseni alkanut tajuamaan, etten koskaan tule saamaan tästä olohuoneesta oikeasti täysin mieluisaa. Makuni on aina ollut aika suureellinen, ja kun pääsin Nørrebrossa herraskaisen tyylin makuun on hankala sopeutua takaisin vaatimattomampaan. Ei tässä taida auttaa muu kuin muutto johonkin kartanoon tai pitsihuvilaan, sitten seuraavaksi 😀 Oon jo katsellutkin paria sellaista sillä silmällä tästä meidän tien varrelta.
Onneksi miesraukkani ei osaa suomea, niin ei tiedä mitä mä täällä blogissa horisen.
Jos ihan vakavissaan puhutaan, niin on mulla alkanut viritä päässä pari vähän kartanoa pienempääkin sisustusideaa, joilla toivottavasti saan tätä meidän nykyistä olohuonetta enemmän mieluisaksi. Niiden kimppuun siis seuraavaksi.
Jättiläismäinen uusi matto muuten ostettiin käytännössä blogin ansiosta! Tänne ja Instagramin puolelle on nimittäin tullut muutamakin pro mama -vinkki, että pikkulapsiarjessa iso matto on kultaa. Päädyttiin asiaa jonkin aikaa puntaroituamme samaan lopputulemaan, ja päätettiin pehmustaa olohuoneesta aiempaa suurempi alue. Kyllähän se on mukavaa, että voidaan nyt temmeltää tuossa matolla vaikka koko porukka, eikä tartte rullailla esiin erillistä leikkimattoa tai kolhia itseään kivikovaan lattiaan. Mun on ainakin toistaiseksi tullut myös jumppailtua ja venyteltyä enemmän, kun hommaan sopiva matto on koko ajan alla valmiina.
Matto on saksalaisen Benutan verkkokaupasta – kerron koska tiedän että muuten sitä heti kysytään, vaikkei mun tekisi yhtään mieli heitä mainostaa :D Täytyy tosin antaa sellainen varoituksen sana, että kyseisen firman kanssa asioiminen oli ihan järkyttävää sekoilua ja he mm. lähettivät mulle kaksi random kirkkaankeltaista mattoa, veloittivat niistä satoja euroja ja jouduin venailemaan rahojani takaisin viikkokausia. Asiakaspalvelun tasokin oli huonoa, eikä heihin usein saanut edes yhteyttä (ja viimeistään siinä kohtaa kun koitti puhua englantia, tuli luuria korvaan). Eli jos sieltä lähdet shoppailemaan, niin kehotan varovaisuuteen. Kuten kuvista näkyy niin loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.
Sinertävän, kultakehyksisen laivataulun raahasin kotiin kirpparilta muutama kesä sitten – ja rakastan sitä. Väsytystaisteluni tuotti tulosta ja taulu pääsi vihdoin seinälle, näkyvälle paikalle vieläpä. Kaksi jullaria ovat vanhoja tuttuja Nørrebron kodin olohuoneesta.
Bambutuoli Jyskistä, Pentikin Jäkälä-tyynynpäälliset saatu.
P.S. Tää ei liíty postauksen aiheeseen mitenkään, mutta tänne mun blogiin on tullut viimepäivinä tuhansia ihmisiä Facebookin kautta. Oletan että edellinen postaus on jaettu jossain suljetussa ryhmässä. Voisko joku pliis kertoa, että missä ihmeessä? :D Ihan vaan koska oon pirun utelias ja tää mysteeri jää muuten kalvamaan mua hautaan saakka.
—