Vapaus (ja vähän myös tyhjyys)

Jos mä jotain oon viime aikoina oppinut niin sen, että elämää voi kuvitella suunnittelevansa, muttei suunnitella. Osan suunnitelmista purkaa ihan itse kun keksiikin haluavansa jotakin muuta, ja osaa kohti elämä heittää sen kuuluisan curveballin ja kaikki muuttuu. Jos on oikein onnekas, kuten meikäläinen, tajuaa kuitenkin niiden kaikista tärkeimpien palasten olevan vielä kohdallaan.

Täällä tilanne on edellisestä päivityksestä muuttunut sen verran, että mut vapautettiinkin yllättäen töistä eilen, eli nyt se aikakausi on ihan oikeesti ohi. Liksa onneksi rullaa vielä muutaman kuukauden (siis sitten kun se joskus keväämmällä palkkaturvan kautta könttänä maksetaan), mutta mä oon täysin vailla velvotteita ja aikatauluja. Mulla on hyvin aikaa alkaa pakkailemaan meidän nykyistä elämää pahvilaatikoihin ja valmistautua parin viikon päästä koittavaan tilapäisasuntoon muuttoon.

Musta tuntuu etten vielä oo oikeesti edes käsittänyt tätä muutosta. Sitä, miten vakaa talous, vakityö josta tykkään ihan hirmuisen paljon, ihana omistusasunto keskustassa ja unelmatalon metsästys kuin yhdessä hujauksessa vaihtuvat työttömyyteen ja kalustettuun minikaksioon. Vain joksikin aikaa, asunnon osalta omasta päätöksestä, mutta silti. Tätä tilannetta en ois puoli vuotta sitten osannut edes kuvitella.

 

D914176A-F19D-453A-AA5B-54980DCF4FEF.JPG

 

Nyt tuntuu tyhjältä, mutta lähinnä vapaalta. Vaikka oli tavallaan kiva käydä vielä töissä ja saada ryhtiä arkeen parin ylimääräisen viikon ajan, tuntuu reilummalta että tällaisessa tilanteessa saa keskittyä täysillä omaan hyvinvointiin ja tulevaan, menneessä vellomisen sijaan. Aion antaa itselleni tosi paljon aikaa rentoutua ja nauttia elämästä, levätä ja reflektoida viime vuosien kokemuksia. Lukea, nukkua, tavata ystäviä ja tehdä sellaisia Köpis-juttuja, jotka aina roikkuvat to do -listalla, mutta jäävät arjessa tekemättä. Nauttia siitä, että yllärityöttömyyden johdosta mulla on tänä talvena mahdollisuus ulkoilla päivänvalon aikaan niin paljon kuin mieli tekee. Seuraavat viikot mun pääfokus on omassa olossa, ja siitä tulee kivaa.

Samalla oon heittänyt verkot vesille mahdollisimman laajasti, pistänyt matoa koukkuun uuden duunin suhteen. Parista jutusta oon jo kieltäytynyt, ja muutama kiinnostava keskustelu on buukattu. Tuntuu hyvältä, että ympärillä tuntuu olevan nyt jonkin verran pöhinää, ja ainakin tällä hetkellä uskon että uusi työ voi hyvinkin löytyä jo keväällä. Toisaalta aion pitää tiukasti kiinni omista toiveista seuraavan duuniaskeleen suhteen ja yritän uskaltaa olla tarttumatta sellaiseen, joka ei saa suurta perhosparvea mahaan. Vaikka tää outo, tyhjä tilanne tuntuu hassulta ja vähän pelottavalta, koen tän myös mahdollisuutena maalata itselleni mahtava uusi vuosi ja muutama seuraavakin.

Ja hei, nyt mulla on ainakin aikaa ja innostusta blogille. Ja kerrankin perhana tuntuu, että on jotain uutta kerrottavaa 😀

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

AB7C18CB-CCE8-463C-8254-90BA33371F02.JPG

 

 

Kommentit (4)
  1. Vitsi miten jännät ajat sulla on edessä. Kokemuksesta voin kertoa että mun lomautus oli yksi parhaimpia asioita jota mulle on tapahtunut. 🙂 Koskaan ei voi tosiaan tietää mitä parempaa voi poikia eteen! Tsemppiä. 🙂

    1. Niin mäkin uskon! Everything happens for a reason 😉 (toivottavasti…)

  2. Oi miten ihanteellinen tilanne: vapautta, uusia tuulia ja muuttolaatikoiden pakkausta. Voimia, tsemppiä ja nautinnollisia hetkiä sinulle 🙂

    1. Kiitti tsempeistä! <3 En tiiä onko tää ihan ihanteellinen tilanne, mutta ainakin jännä 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *