Viime päivinä kauneuspiirejä on puhuttanut paljolti tämä Nena Sofian postaus aiheesta tavanomainen eli ”synteettinen” vs. luonnonkosmetiikka ja siitä, miksi kirjoittaja ei itse varsinaisesti suosi luonnonkosmetiikkaa. Sain yllättäen parikin viestiä lukijoilta, jotka halusivat kuulla mielipiteeni tähän postaukseen ja se jotenkin yllätti minut. En oikein osaa pistää itseäni siihen asemaan, että ketään kiinnostaisi minun valintani synteettisen ja luonnonkosmetiikan välillä, mutta koska ilmeisesti näin on, niin kerrotaan!

Jos nyt ihan lyhykäisyydessään pitää sanoa, niin olen Nenan kanssa aikalailla samoilla linjoilla. Blogiani seuraavat ovatkin jo varmasti huomanneet, että käytän meikki- ja ihonhoitotuotteita aidan molemmin puolin, mutta olen kyllä tutustunut yhä enemmän siihen luonnonkosmetiikkan puoleen. Varmaankin vain, koska sitä on koko ajan enemmän ja enemmän saatavilla ja koska se kiinnostaa yhä enemmän lukijoitani.

Kumman valitsen?

En sanoisi, että jokapäiväisissä valinnoissani varsinaisesti suosisin luonnonkosmetiikkaa, mutta toisaalta, jos edessäni olisi kaksi melko samanlaista tuotetta synteettisen ja luonnonkosmetiikan puolelta ja valinta pitäisi tehdä nopeasti, valitsisin luultavasti luonnonkosmetiikan tuotteen. Eli ehkä olen sellainen puoli askelta luonnonkosmen puolella kulkeva sekakäyttäjä. Näihin postauksessa näkyviin kuviin laitoinkin sekä synteettisen kosmetiikan että luonnonkosmetiikan tuotteita, joita käytän suvereenisti sekaisin.

Miksi?

Nena avaa kirjoituksessaan hyvin sen, että molekyylirakenne on täsmälleen sama, tuli se sitten synteettisestä tai luonnonkosmetiikan laboratoriosta. Siksi en todellakaan suosi luonnonkosmetiikkaa siksi, että se olisi muka jotenkin tehokkaampaa tai ihoystävällisempää, vaan siksi, että se on aika usein ekologisempaa. Ainesosavalintoihin ja tuotanto- ja pakkaustekniikoihin panostetaan ympäristöystävällinen kärki edellä ja ostamalla sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, voi olla varma, että ostaa tuotteita, jotka eivät kuormita ympäristöä. Tiesitkö muuten, että synteettisen kosmetiikan puolella ympäristöystävällisyydestä kertoo Joutsenmerkki.

Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö synteettinenkin kosmetiikka voisi olla ympäristöystävällistä. Esimerkiksi L’Oréal on viime vuosina pyörinyt aina maailman kestävimpien suuryhtiöiden listoilla (esim. Newsweekin Green Ranking 2017). Toki näissä listauksissa otetaan huomioon vain ympäristöasiat, ei esimerkiksi sitä, myykö yhtiö tuotteitaan Kiinaan, missä ne testataan eläimillä valtion toimesta. Yritin selvittää, onko Kiinassa mahdollista myydä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mikä tarkottaisi sitä, että normaalia luonnonkosmetiikan eläinkoekieltoa on kierretty. En löytänyt tästä mitään luotettavaa, joten selvittely jatkuu. Mutta mututuntumalla voisin sanoa, että eläinkoeasiassa pointsit menevät luonnonkosmetiikalle, vaikka EU:ssa myytäviä tuotteita, olivat ne sitten kummalta puolelta vain, ei saa testata eläinkokein.

Tsekkaa ainesosalista!

Minä valitsen kosmetiikkan ainesosalistan ja tuotteen toimivuuden pohjalta. Jos inci-lista näyttää tarpeisiini sopivalta, eikä tuotteessa ole mitään välttelemiäni ainesosia (postaus), en välitä, kumman puolen laboratoriosta kyseinen purkki tulee. Toki myös tuo ekologisuus kulkee aina takaraivossa ja vaikuttaa kyllä ostopäätöksiini.

On toki muutamia aineosiin liittyviä seikkoja, joita olen viime aikoina alkanut pohtia ja pitämään mielessä hankintoja tehdessäni. Tuntuu, että ainesosia, joita pidetään joko terveydelle haitallisena tai ympäristölle haitallisena, nousee esille koko ajan vain enemmän. Teollisuus reagoi asioihin hitammin, joten yritän pysyä kärryillä siitä, mitä ainesosaa ollaan vaikka EU:ssa kieltämässä, mutta jonka käytön voisi lopettaa itse vaikka heti: esimerkiksi Fanolan hopeashampoossa oleva metyyli-isotiatsolinoni, jolle olen vähän jo herkistynyt. Luonnonkosmetiikassa tätä säilöntäainetta ei saa käyttää, mutta toisaalta se on helppo pongata purkin kyljestä ja jättää tuote hyllyyn.

Toisena esimerkkinä voisi mainita koralleille haitalliset ja monista aurinkosuojavoiteista löytyvät ainesosat oksibentsoni ja oktyylimetoksisinnamaatti. Luonnonkosmetiikan UV-suojissa nämä aineet ovat kiellettyjen listalla, mutta synteettisellä puolella näitä saa edelleen käyttää. Mutta tässäkin asiassa on poikkeuksia: Nivea on ottanut asian huomioon ja poistanut Nivea SUN -tuotteistaan nämä koralleja vahingoittavat aineet vuonna 2016.

Kolmantena mieleen tulee case mikromuovit, joita synteettisen kosmetiikan puolella saa edelleen käyttää, luonnonkosmetiikassa ei. Tässä kohtaa siis piste luonnonkosmetiikalle. Allergisoivia ainesosia taas on sekä synteettisessä että luonnonkosmetiikassa, eikä näitä kahta voi tässä asiassa laittaa paremmuusjärjestykseen.

Viherpesu?

Mutta asia, joka mua on alkanut viime aikoina ottaa päähän on tällä alalla tehottava viherpesu. Firmat saattaavat leijua muovittomuudellaan, mutta käyttää sitten moninkertaisen määrän energiaa lasisen pakkauksen valmistamiseen. Törmäsin myös pari viikkoa sitten kosmetiikkamerkkiin, jolla oli ns. kosmetiikan vaihtoviikot. Asiakkaat saivat tuoda myymälään käyttämättömiä tai vähän käytettyjä kosmetiikkatuotteitaan ja lafka vaihtoi tuotteet ”luonnollisempiin”. Tämä firmahan ei ole edes luonnonkosmetiikan alan yritys, joten ”luonnollisempaan” tuotteeseen vaihtaminen särähti ensimmäisenä korvaan. Ja kun kysyin, mihin asiakkaiden tuomat tuotteet lopulta päätyvät, vastaus oli käytännössä että roskiin. En edes saa puettua sanoiksi, kuinka järjetön systeemi tällainen on vieläpä näinä aikoina, kun kierrätys on avainasemassa, eikä mitään luonnonvaroja saisi missään nimessä päästää hukkaan. Huh huh!

Okei, tämä oli aikamoinen tajunnan virtaa puskeva postaus, mutta ehkä saitte jonkinnäköisen kuvan minun kannastani. Mitkä asiat vaikuttavat sinun ostopäätöksiisi?

Lue myös:
Mahtava luonnonkosmetiikan meikkivoide
TOP 5 testaamaani luonnonkosmetiikan tuotetta