Tiedän miltä tuntuu pelätä lähipiirin vauvauutisia. Esittää, että on toisten puolesta onnellinen. Kerätä itsensä ja hihkua riemusta. Kotiin tultua itkeä räkä poskella peiton alla tai puolison rintaa vasten. Tiedän miltä tuntuu poistua sosiaalisen median kanavista, koska ultra- ja masukuvat ovat liikaa. Valitukset valvotuista öistä, puhkeavista hampaista, flunssakierteistä. Kaikki ne ovat suolaa haavoihin. Tiedän miltä tuntuu […]

Synnytin pienen suloisen tytön. Tapahtuma ei ollut kovin kaunis, eikä herättänyt minussa suuria onnen tunteita. Se oli tapahtumien sarja, minkä lopputuloksena rinnalleni rätkäistiin kovasti karjuva pieni vauva. Maailman söpöin pieni tyttö. Meidän rakas. Siinä me sitten oltiin. Tuore isä itki vuolaasti vierellä, vauva karjui ja minä. No minä vain mietin, että mitä minun pitäisi tuntea? […]

  Vielä vuosi sitten vietin äitienpäivää olematta äiti. Jätin silloin vastaamatta ystävän puheluun, koska tiesin hänen soittavan vain siksi, että hän ilmoittaa olevansa raskaana. Tulevansa äidiksi. Minuun sattui liikaa. En kestänyt uutista. Nyt minä olen äiti. Vietän äitienpäivää lapsi vatsassani – aivan viimeisilläni raskaana. Enpä olisi ikinä uskonut. Vuosi sitten yritin sopeutua ajatukseen, että ehkä […]

…Entä jos: Syntyvä lapsi onkin vammainen tai hänellä on jokin rakenne poikkeavuus?  En suin päin rakastu vauvaani hänet nähdessäni? Vauva on ruma? Kukaan ei sano, että vauva on kaunis? Hermostun mieheeni synnytyksessä?  Synnytän kuolleen lapsen? Sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen?  En jaksakaan uutta arkea vauvan kanssa? Äidin vaistot eivät herää?  Mieheni ei halua koskea minun muuttuneeseen […]

Voi taivas! Minua vedätettiin tässä taannoin aivan 100-0! Olin unohtanut koko babyshowereiden mahdollisuuden ja en osannut odottaa yllätystä ollenkaan. Ja itse asiassa olin vähän antanut ymmärtää, että en tarvitse kyseisiä juhlia, joten koko juttu tuli aivan oikeasti sieltä puun takaa. Yllätys oli erittäin mieleinen ja onnistunut. Ihanat ystäväni tulivat oven taakse ja minä vain kiljuin […]

Kun minulla on kuukautiset kaksitoista kertaa vuodessa, tiedän olevani hedelmällisessä iässä oleva nainen. Saan hyvällä omalla tunnolla sairastaa kaksitoista kertaa vuodessa, maata sohvalla ja syyttää kaikesta surkeudesta naisten vaivoja. Mutta siihen ne positiiviset puolet loppuvat.

Onko sinun lähelläsi ihmisiä, joiden seurassa muutut erilailla käyttäytyväksi ja se hämmentää sinua? Onko sinun elämässä ihmisiä joiden kanssa olet väistämättä tekemisissä, mutta he ovat sinulle kuin ilmaa? Olette tunteneet vuosia, mutta ette tiedä toisistanne oikeasti mitään. Jos juttelette, pysytte vain pinnallisuuksissa.

Pari päivää jo mietin, että pitääkö olla huolissaan, kun selkeitä oireita tai selkeää eroa normaalitilaan ei ole. Sitten kuitenkin päätin olla kiitollinen kuinka helpolla pääsen tässä hetkessä!

Tämä raskaus on ihan oikeasti mennyt tosi rennosti. Voisiko jopa sanoa, että löysin rantein? En ole hötkynnyt sen enempää ruokavaliosta, painon noususta kuin hankittavista tarvikkeistakaan. Yksi asia minua on kuitenkin alusta asti ahdistanut ja se on niinkin pikku juttu ja pinnallinen asia kuin: SELLULIITTI. Auta armias! Rauhallisempi liikunta ja pois jääneet juoksulenkit ovat aiheuttaneet sen, […]

Synnytyksen lähestyessä ja vatsan kasvaessa ajatukseni alkavat varovasti jo siirtyä aikaan, jolloin vauva on täällä kotona hengailemassa kanssamme. Mieleen putkahtelee mitä kummallisempia ajatuksia, kysymyksiä ja käytännön asioita arkeemme liittyen. Olen miettinyt muun muassa seuraavia: ”Kuinka paljon vauvan katsojia mahtaakaan tulla?”  ”Miten kieltäytyä vieraista, jos väsyttää? ” ”Kuinka kestää vieraiden lässytys vauvalle, voiko ihmisiä pyytää puhumaan […]