En saa itseltäni hetkeäkään rauhaa. Tunnesyömisen lisäksi minulla ei ole mitään tietoisuutta turruttavaa addiktiota, jolla saisin satunnaisia pausseja tähän loputtomaan minuuteeni. Jokainen hetki, jota en käytä harhauttaakseni itseäni (esimerkiksi höpöhöpösarjoja katsomalla), kuluu automaattisesti ylianalysoidessa. Samaan aikaan, kun puen itseni ja koirani valmiiksi kävelylenkkiä varten, pääni sisällä tapahtuu kaikkea muuta ja suurella vauhdilla. Tämä aiheuttaa hajamielisyyttä, […]

52 vaatekappaletta päätyi tänään jätesäkkiin. Otin jokaisesta kuvan. En edes tiedä, miksi. Viikon päästä tuo jätesäkki kulkeutuu eräälle pääkaupunkiseudun itsepalvelukirpputorille. Vaatteiden lisäksi raahaan kirpparille kasan kirjoja, lautapelejä, kaksi julistetaulua ja pieniä, muovisia ruukkukukkia. En ole käynyt läheskään kaikkia tavaroita läpi, joten roinamäärä varmasti kasvaa vielä. Havahduin tänään siihen, että vaikka yhteenmuutto Samin kanssa on jotain […]

Allekirjoitimme eilen vuokrasopimuksen tulevaan kotiimme. Kotiin, jossa on kolme makuuhuonetta, olohuone ja kunnon keittiö. Jostain syystä olen haaveillut erillisestä keittiöstä ja nyt sellainen on luvassa. Yksi makuuhuoneista muuntautuu Samin työhuoneeksi, toinen meidän makuuhuoneeksemme ja kolmas vierashuoneeksi. Samin sukulaisia ja ystäviä ravaa täällä etelässä kohtuullisen säännöllisesti, joten on varmasti kaikkien etu, että heillä on oma huone […]

Vielä vuosi sitten, kun olin sinkku ja ravasin treffeillä monta kertaa viikossa eri miesten kanssa, parahdin ystävilleni, äidilleni, puolitutuille ja lähestulkoon Alepan kassalle, etten koskaan tapaa ketään minulle sopivaa. Täälläkin saatoin mainita aiheesta sanasen jos toisenkin. Silloin kaikki ympärilläni kehottivat olemaan huolestumatta. Että kyllä se ihana mies ilmestyy elämääni tavalla tai toisella, ja sen jälkeen […]

Melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta! Ei siihen ole edes sen kummempaa syytä, kuin että sanat ovat olleet vähissä. Ajatuksia sen sijaan on ollut sitäkin enemmän. Siinä kai se vaikeus on ollutkin; pään sisällä on vallinnut semmoinen sekasorto, etteivät mitkään sanat tai virkkeet ole saaneet ajatuksia ruotuun. Olen pari kertaa alkanut kirjoittaa, mutta luovuttanut, kun teksti on […]

”Miten voit?” kysyi Sami tuossa eräänä päivänä. Se ei ollut huoletonta utelua peruskuulumisistani, vaan aitoa kiinnostusta, miten pärjään hulluuteni kanssa. (”Hulluus” on oma sanavalintani, en jaksa olla poliittisesti korrekti, kun puhun mielenterveyshaasteistani.) Emme puhu vaikeuksistani kovinkaan usein. Se ei johdu siitä, ettenkö voisi puhua Samille, vaan siitä, että olen valinnut elää näennäisen kevyessä kuplassa, jossa […]

Mitä paremmin elämä rullaa, sitä vähemmän minulla on sanottavaa. Tässähän voisi koettaa pureutua siihen, miksi haasteet ja hankalat ajat inspiroivat kirjoittamaan enemmän kuin onnellisuus, mutta enpä viitsi. Toisin sanoen, vaikka blogissani on ollut viime viikkojen aikana hiljaista, minulla on ollut menoa ja meininkiä sekä mukavia kesähetkiä yllin kyllin. Helteestä en piittaa, sen verran löydän marmattamisen […]

Kiitos erittäin kilpailuhenkisen lajivalinnan, olen oppinut pienestä pitäen siihen, että hyväksyntä tulee ulkopuolelta. Kyseisessä lajissa kaikenlainen arvostelu ulkonäöstä luonteeseen oli sallittua. Taidot eivät olleet mitattavissa numeerisesti, kuten vaikkapa pituushypyssä, jossa pisimmälle loikannut on paras. Toisinaan täysin mielivaltaisilta tuntuneet päätökset määrittivät, kuinka taitava olin, riippumatta siitä, mikä todellisuus oli. Minut kasvatettiin miellyttämään ja rakentamaan omaa itsetuntoa […]

Huomasin ensimmäisiä merkkejä niin kutsutun biologisen kellon varovaisesta tikityksestä kymmenisen vuotta sitten. Melko tarkalleen kolmenkympin kohdalla se pärähti käyntiin rysäyksellä. Siitä lähtien olen pyrkinyt vakituiseen suhteeseen, jonka varaan voisi hiljalleen perustaa perheen – jos se siis olisi minulle ja hypoteettiselle kumppanilleni mahdollista. En todellakaan pidä sitä itsestäänselvyytenä. Seitsemän vuotta myöhemmin olen edelleen tahtomattani lapseton enkä […]

– Tiiätkö, mitä mie ajattelen? – No? – Mie rakastan sinua.   Sami tuli työmatkalta suoraan luokseni hieman ennen yhtätoista eilen illalla. Nukkumaan oli mentävä pian, sillä Samilla oli aikainen herätys, mutta hän halusi silti tulla luokseni, koska hänellä oli ikävä minua. Olin tehnyt hänelle ruoan valmiiksi, joten söimme, juttelimme, kävelytin koirani ja kävimme nukkumaan. […]