Tallinnan miniloma oman auton kanssa

Vietimme perheen kanssa ihanan miniviikonlopun Tallinnassa loppiaisena. Matkustimme Eckerö Linella ja otimme oman auton mukaan. Lauttamatka oli yllättävän kallis, koska meillä on suksiboksi katolla ja kokonaiskorkeus ylittää näinollen sallitut rajat. Tämä helpottaa tosin vähän laivaan ajamista, koska saimme mennä isompien autojen kaistalle. Laivaan meno auton kanssa oli meille sinällään tuttua juttua, koska olemme matkailuauton kanssa aikoinaan tehneet monta reissua autolautalla eurooppaan. Mennessä oli tällä kertaa melkoinen myteri, tuuli 20 metriä sekunnissa. Laiva oli aivan ääriään myöten täynnä ja pääsimme ajamaan autokannelle viimeisten joukossa. Laivassa löysimme onneksi yhden vapaan neljän hengen pöydän ja pääsimme leiriytymään siihen. Suuri osa jäi harmillisesti ilman istumapaikkaa. Matka-aika on tuolla nopealla lautalla on parisen tuntia.

Kävin Taxfreessä nuorten kanssa matkan puolivälissä ja alakerroksien käytävät olivat täynnä oksentelevia ihmisiä makailemassa käytävillä. Laivan henkilökunta kuskasi oksennuspusseja kuin viimeistä päivää. Näkymä oli aivan kuin jostain elokuvasta, aivan eri tunnelma kuin pari kantta ylempänä. Kaupassa ei voinut ostoksia edes suunnitella, oli täysi työ pysytellä pystyssä hyllyjen välissä. Itseasiassa kävely oli aika mahdotonta ylipäänsä. Hakeuduimme takaisin omaan pöytään visusti istumaan. Onneksi kukaan meidän perheestä ole altis matkapahoinvoinnille..

Perillä Tallinnassa ajoimme Google Mapsin avulle hotellille. Tiejärjestelyt Tallinnassa olivat sata kertaa selkeämmät, kuin Helsingissä. En nyt tässä lähde Helsingin tiejärjestelyitä ruotimaan sen kummemmin, mutta suuri osa varmaan tietää mistä puhun..

Tallinnassa reitit ovat selkeitä, kaistoja on monta, tiet ovat suoria.. Se siitä.

Oman puhelimeni liittymään kuuluu netin käyttö ilman rajoituksia tiettyyn määrään asti. Se helpotti tulopäivää, kun hotellihuoneen wifi:n kanssa saimme klo 14-15 aikaan ja lautta oli kuitenkin jo klo 11 satamassa.

Yövyimme Park Inn by Radisson Central Tallinn- hotellissa. Hotellin sijainti oli loistava. Lähellä satamaa ja lähellä vanhaa kaupunkia. Olimme varanneet sviitin, koska se tuli halvemmaksi, kuin kaksi erillistä huonetta. Meillä oli siis ruhtinaalliset tilat neljälle. Kaksi vessaa ja televisiota. Luksusta! Tänne voisin mennä toistekin. Aamiainen oli todella mittava ja maukas, joten ei valittamista siinäkään. Huoneeseen ei kuulunut yöllä mitään ja nukuimmekin koko yön kuin pienet possut!

Olimme etukäteen selvittäneet sen, että hotellilla on valvottu parkkipaikka. Vuorokauden pysäköinti maksoi hotellille maksettaessa 17€. Jätimme auton parkkiin heti satamasta ajettuamme ja lähdimme kaupungille kiertelemään. Lähtöpäivänä  lautta lähti klo 18.30, joten ajoimme auton pois hotellin parkista vasta iltapäivällä. Kävimme satamassa ostoksilla ja syömässä ja aikaa ei ollut yhtään liikaa käytettävissä.

Kotimatkalla meri oli tyyni ja laiva taas täpötäynnä. Satamaan ajo meni sujuvasti, koska heti sataman porteista ajettuamme, laite skannasi rekisterinumeromme ja ilmoitti oikean jonon valotaululla. Todella näppärää. Sen jälkeen vaan passit luukulle ja laivajonoon. Kaikki opasteet olivat siis todella selkeitä ja meno sujuvaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta oman auton kanssa Tallinnassa. Jatkossa varmaan mennään uudelleen, mutta lautalla ehkä eri satamaan ja sitten esimerkiksi Latviaan.

Toivottavasti tämä rohkaisee jotakuta lähtemään omalla autolla reissuun, joka ei ole tähän mennessä vielä uskaltanut!

Kerron seuraavassa postauksessa hieman ravintoloista ja siitä, mitä ja missä syötiin!

Perhe Matkat

Mitä vuosi 2020 tuo tullessaan?

Katse vuoteen 2020

Mitä toivot vuodelta 2020?

Itse toivon ainoastaan sitä, että voisimme koko perhe hyvin. Sekä henkisesti, että fyysisesti.

Siihen sisältyy paljon asioita.

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen terveys. Toivon sydämestäni, että rakkaimpieni terveysmurheet pysyisivät poissa. Eivät ainoastaan tänä vuonna, vaan jatkossakin. Mikään ei ole niin raastavaa, kun seurata vierestä rakkaansa sairastamista, oli sitten kyseessä puoliso tai oma lapsi. Tai vaikka lemmikki. Kaikki tämä tietysti itseänsä unohtamatta.

Toiseksi voisin listalleni ottaa parisuhteen. Pitkässä liitossa tulee väkisinkin ylämäkiä ja alamäkiä. Joskus pahimpina hetkinä sitä tulee miettineeksi, että lyödäänkö tässä nyt hanskat tiskiin? Laitetaanko lusikat jakoon, vai kuinka tästä edetään? Onneksi kaikki asiat ja erimielisyydet on saatu ratkeamaan puhumalla, vaikka vastassa on kaksi jääräpäätä. Se mikä ei tapa, niin se karaisee. Näinhän se on. Näistä kuopista noustaan ylös ja kuljetaan toistemme rinnalla entistäkin vahvempina. Lasten kasvaessa parisuhde muuttuu, ruuhkavuodet hellittävät ja nuoret kokeilevat jo omien siipiensä kantavuutta. Tämä on niin iso asia, että voisin tehdä siitä ihan oman postauksen. Tässä elämäntilanteessa on lopulta aikaa parisuhteelle, yhteisille kahdenkeskisille matkoille ja illalliseille.

Mökkitie

Kolmantena asiana nostaisin esille oman jaksamiseni. Kuinka jaksan vuonna 2020 olla hyvä äiti ja puoliso? Ruokavaliolla on suuri osa jaksamisessani. Olen ottanut askeleen kohti terveellisempiä elämäntapoja kiinnittämällä enemmän huomiota syömiseeni. Se vaikuttaa osaltaan myös koko perheeseen, koska jääkaapista löytyy tasan ne tuotteet, jotka olen sinne ostanut. Vaikkakin nuoret välillä protestoivat kasvisintoiluani ja käyvät sitten mäkkärissä hampurilaisella. Sellaisia ne ovat. Nuoret. Rakkaat.

Otan aikaa omille harrastuksilleni, kuten huonekalujen entisöinnille, askartelulle ja maalaamiselle. Kirjan kirjoittaminen taitaa jäädä tänä vuonna taka-alalle, koska blogissa saan toteuttaa tätä kirjoittamispuolta ihan tarpeeksi.

Neljäs tärkeä seikka on yhteinen vapaa-aika. En ota töitä kotiin. Vietämme tulevana kesänä mahdollisimman paljon aikaa mökillä nikkaroiden, rentoutuen  ja metsässä samoillen.

Tikan käpyaarre

En voisi toivoa enempää vuodelta 2020. Minireissu koko perheen kanssa on luvassa lähiaikoina. Olen onnesta sykkyrällä, kun päästään koko porukka hieman tuulettumaan.

Blogia ajattelin edelleen jatkaa, vaikka välillä onkin vaikeuksia ehtiä kaikkea. Olen ajatellut sen niin, että en halua tehdä hätäistä postausta ”vaan jostain”.  Haluaisin, että lukija voisi peilata tekstiini omia tuntemuksiaan. Samanlaisia tai erilaisia. Olen huomannut, että moni asia on sellainen,  mitä ei sanota ääneen. Ajatellaan vaan asiaa itsekseen. Sitten kun sen erehtyy kerran vaikka työpaikan kahvipöydässä pamauttamaan suustaan, niin toteaa että ei ole yksin asian kanssa. Muillakin on samoja kokemuksia. Näistä ne parhaat keskustelut yleensä liikkeelle lähtevätkin! Onneksi minulla on ihana työporukka! Ylämäkiä ja alamäkiä koetaan yhdessä.

Toivottavasti askarteluni ja kaikenmaailman kokeiluni tuovat ideoita ja inspiraatiota  vuonna 2020 edes yhdelle ihmiselle. Se tarkoittaa sitä, että olen onnistunut blogissani. Kiitos kun luet!

Toivon sinulle onnea vuodelle 2020!

Koti Parisuhde Mieli Ajattelin tänään