Metsän tyttö tahdon olla

maalla8_1.jpg

Vietin viikonlopun kotikonnuillani sydän-Hämeessä. Kirpakkoja ja hämäriä, mystisen kuun valaisemia elokuisia öitä seurasi verkkaisia intiaanikesäpäiviä, joiden aikana tein kaikkea perinteistä, hyödyllistä ja aika kivaa. Lauantaina samoilin ikimetsässä etsien, ilahtuen, tuhahdellen ja taas tuntien valtavaa innostusta siitä, kun muovisangot täyttyivät suppilovahveroilla.

maalla2.jpg
suppikset.jpg
_maalla3.jpg

Metsätemmellyksen uuvuttamana oli nälkäkin, ja kaivoin jääkaapista esiin pari kuhafilettä, keitettyjä perunoita ja edellisen sienireissun herkkutatteja. Tein elämäni ensimmäisen herkkutattikastikkeen takuuvarmoin sipuli-kerma-kaverein ja hyväähän siitä tuli.
maalla5.jpg

_aa.jpg

Sunnuntaina oli puolukan vuoro. Aurinko paahtoi ja hirvikärpäset velmuilivat päänahoissa, kun rymistelimme vaikeakulkuisessa talousmetsässä. Mutta voi sitä puhdasta iloa, jonka puolukkavarpujen riipiminen tuottaa! Kotiintuomisiksi pakkasimme litra kaupoin sieniä ja marjoja. Sienikeittoa jo keiteltiin, seuraavaksi aion kokeilla tuorepuolukkavispipuuroa, josta sain vihiä viikonlopun aikana.

maalla9.jpg

liisametsassa_0.jpg

maalla6.jpg

Niin ja kuulkaas, menkää metsään! Pari tuntia luonnon helmassa tekee ihmeitä mielelle ja ruumiille. Eikä siellä oikeasti tarvitse pelätä mitään.

Kommentit (2)
  1. Oi kyllä, metsässä asuu onni! En tosin pääse yli tuosta ensimmäisestä kuvasta: miksi olet poiminut puoliraakoja puolukoita?

    1. Itse asiassa ekassa kuvassa on perkausroskat, jotka kippasin tyhjentyneen kipon pohjalle. Näyttivät niin kauniilta, että oli pakko kuvata. Voiko se olla roskaa, jos se näyttää tuolta?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *