Sunnuntai levyllä

Olen useaan otteeseen katsonut ystävien Faceobook-kuvapäivityksiä, joissa keskiössä on ollut uuden rantaravintolan lankkuleivät. Pizzaksikin sellaista voisi kai kutsua.

Ja taas eilisiltana oli yksi sellainen kuva. Lankkuleipähimoni oli saatava tyydytetyksi. Nostelin jääkaapista esiin jämäpurkit artisokkaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, eilistä tomaattihummusta, mozzarellaköntsän ja kalakeitosta yli jääneet tuoreet pinaatit.

Säädin uunin 250 asteeseen ja jätin tällä kertaa tahallani pellin uuniin kuumenemaan.

paniikkikeittiossa-700px-9656.jpg

Taikinasta tein vähän kuidukkaamaan, laitoin kolmanneksen ruisjauhoa ja loput hiivaleipävehnäjauhoa. Rasvaksi lirautin artisokkapurkista marinadiaöljyä, antamaan makua ja vähentämään hukkaan menevää ruokaa.

Kaulitsin taikinan ihan ohueksi. Sivelin päälle hummustahnaa, sitten palottelin artisokat ja aurinkokuivatut tomaatit (tässä kohtaa kaipasin kirsikkatomaatteja, mutta minkäs teet sunnuntai-iltana kello yhdeksän). Ohuet revityt mozzarellasiivut vielä viimeistelyksi päälle, ja sitten leivinpaperin siirto kuumalle pellille.

paniikkikeittiossa-700px-9657.jpg

Ei se ollutkaan niin hankalaa, miltä aluksi tuntui.

paniikkikeittiossa-700px-9669.jpg

Krossipitsa valmistui uunissa nopeasti. Valmiin, rapeakuorisen pizzan päälle pesin babypinaattia ja paahdoin pinjansiemeniä.

paniikkikeittiossa-700px-9674.jpg

Ei hassumpaa. Ei ollenkaan. Herkullista, suorastaan.

Koti Ruoka ja juoma DIY

Mehustelua

Jo unohtunut tuoksumuisto aktivoitui eräänä torstaisena elokuun iltana. Lupauduin mehunkeittäjäksi lapsuudenkotiin, joten matkasin työpäivän jälkeen maalle ja laitoin mehustaja-kaiman porisemaan. Säilöntärituaalit tuntuvat joka vuosi aina vaan paremmilta.

paniikkikeittiossa-700px-9048.jpg

 

Muistoja ei laukaissut pelkästään se herukoiden tuoksu, vaan myös kaasuhella, joka nostettiin ulos keittopuuhia varten.

paniikkikeittiossa-700px-8999.jpg

Pesin vanhat mehupullot, jotka äiti oli laittanut kuumaan veteen likoamaan, jotta bakteerit heräisivät. Tällaista tietoa ei luetakaan kirjoista. Huolellisen pesun jälkeen kääräisin pullot sanomalehteen ja laitoin sata-asteiseen uuniin. Muisto numero kaksi aktivoitui, kun nostelin kuumia, painomusteentuoksuisia pulloja uunista.

Mehu-Liisaan (meillä tosiaan on Liisa eikä Maija, mikä ilostutti minua lapsena erityisesti) laitoin punaherukkaa ja sokeria vuoron perään ja sitten odotteltiin.

paniikkikeittiossa-700px-8986.jpg

Sitten alkoi tapahtua. En ole ikinä ennen tehnyt pullotusoperaatiota yksin. Punainen eliksiiri pulppusi letkusta höyryävän kuumana. Olin aivan yhtä innoissani kuin 20 vuotta sitten. Onneksi hoviohjeistajani toiminut äiti muistutti, että ensimmäinen pullo kaadetaan takaisin marjojen joukkoon, näin saadaan tasalaatuisempaa lopputuotetta.

paniikkikeittiossa-700px-1-4.jpg

paniikkikeittiossa-700px-9058.jpg

paniikkikeittiossa-700px-9072.jpg

Kolmen maijallisen ja aika monen pullotetun litran jälkeen alkoi iskeä hämärä ja väsymys. Maaginen kuu nousi kylän ylle.

paniikkikeittiossa-700px-9061.jpg

Kuvat otti Lauri.

Koti Ruoka ja juoma DIY