Voimaannuttava yhteisöllisyys

Hei! 

Tiiättekö mitä eilen tapahtu!! Mun eka blogikeskustelu! Sain eilen ensimmäisen kommentin mun blogiin! Ette arvaa, miten säälittävän onnellinen olin siitä! 😀 Tai ehkä nyt jo arvaatte.. Kiljahdin, ku huomasin sen ja taisipa mulla tulla melkeen tippa silmäkulmaan.. Miten paljon voi merkitä se, että joku on lukenu sun tekstin ja jakaa oman kokemuksensa asiasta. Toki sain Facebookissaki kommentteja mun ystäviltä ja niistäki olin superonnellinen! <3

Oon luonteeltani aika erakko oikeessa elämässä. Mulla kyllä on ystäviä, mutta yleensä ne joiden kans tuun parhaiten juttuun on samanlaisia erakoita.. tai ei nähdä niin paljo esimerkiksi välimatkoista johtuen. Toisinaan on ihana nähä kavereita ja ihmisiä ylipäätään, mutta mä väsyn tosi helposti seurassa. Joilleki sosiaalisuus tuo energiaa, multa se taas syö sitä. Oon niin herkkä kaikille äänille ja hälylle.

Mun poikaystävä (kyllä käytän tätä nimitystä, ku en parempaakaa keksi..) oli kuitenki heti, ku sain mun ekan kommentin, vähä varovainen. Muistutti, että netissä kaikki ei oo kivoja välttämättä. Mä en ollu ite ajatellu koko asiaa. En oikeestaan ajatellu, että kukaan lukis mun juttuja.. 😀 Asia, jota olin miettiny, että toki puolitutut voi naureskella mun jutuille ruutujensa takaa ja ehkä puhua paskaa, mutta että en ikinä sais ees tietää siitä. Todellisuudessa en usko, että kukaan jaksais kuluttaa aikaansa musta puhumiseen.. 😀 Varsinkaa, ku mun jutut ei oo mitenkää kateutta herättäviä, niinku vaikka jossain muotiblogeissa tms.

No mun eka kommentti oli Cougarwomanilta (kiitos!), joka kirjottaa kans blogia Lilyssä http://www.lily.fi/blogit/cougarwoman, ja koska utelias olen, menin toki lukemaan sitten hänen blogiaan vuorostani (kannattaa käydä tsekkaan!). Ja mulle tuli jotenki tosi huojentunu olo. Se oli niin rehellistä, avointa ja rohkeeta tekstiä. Jos joku uskaltaa avata elämäänsä noin, niin miks munkaa tarvis pelätä. Siitä eksyin lukemaan muitaki blogeja ja oli ihana huomata, kuinka samaistuttavia juttuja ihmisillä on. Tuli tosi voimaannuttava yhteisöllisyyden tunne. 

-Minna