Dad’s Special: The Leipä
Kuten blogin esittelytekstissä luvattiin, ruoka-aiheista sisältöä voi nousta esille myös muualta kuin Pienen sillin ihka omasta keittiöstä. Tämän tekstin taustaksi kerrottakoon, että kun Pieni silli asui USA:ssa, naapurusto oli erittäin amerikan-italialainen. Vastapäätä asuivat Liz ja Vito, jäätelöautosta käsiään kurkotteli aito amerikan-italialainen mamma, ja pienen ajomatkan päässä oli maailman paras leipomo, josta leivät hankittiin tuolloin. Leivänteon saralla muutenkin kunnostautunut isä-silli on hionut reseptiään 90-luvusta saakka. Nyt se julkaistaan teille. Enjoy! Kokemuksesta voin kertoa, että tämä leipä ei seiso pöydässä pitkään. Mutta, sen pidemmittä puheitta päästetään isi ääneen ensimmäisessä Dad’s Special -jutussa.
Leipäreseptin tausta on alkuvuodessa 1992, jolloin Pienen sillin perhe palasi työkomennukselta Suomeen ja Erga Bakery Inc:n pesuvadin kokoiset maalaisleivät olivat enää muisto vain. Nykyisinhän Suomesta saa vastaleivottua (mutta usein liian suolaista) leipää marketista kuin marketista, mutta lama-Suomessa oli toisin. Tarjonnan muodosti muoviin pakattu ylihintainen höttö, jota ei oikeasti voinut syödä, kun oli jo päässyt oikean leivän makuun. Kuten elämässä usein käy, syntyy paras motivaatio pakon sanelemana – tässä tapauksessa leivän leipomisen pakko.
Huomattakoon, ettei meillä ole koskaan ollut leipäkonetta. Uunina on palvellut tavallinen kiertoilmaton AEG, nyttemmin Bosch. Joskus leipää leivotaan omalla tai kavereiden mökeillä, jolloin lopputulos on tilanteesta riippuen amerikkalais-italialais-järvenpääläinen, amerikkalais-italialais-sipoolainen, amerikkalais-italialais-kangasniemeläinen tai amerikkalais-italialais-salvanilainen maalaisleipä. Resepti ja maku ovat kuitenkin aina samat riippumatta siitä, onko pelivälineenä 1940-luvun puuhella, luksus kiertoilma -AEG, sveitsiläinen 1930-luvun sähkö-puuyhdistelmä tai jotain näiden ääripäiden väliltä.
Hands off! Leipä nousee.
Ja näin se syntyy:
- 6 dl vettä
- 1 tl suolaa
- kunnon loraus neitsytoliiviöljyä
- 1-2 rkl basilikaa
- 1 tl hiivaa
- 1-2 rkl siirappia tai hunajaa
- 2 dl luomu-vehnäleseitä
- vajaa kilo puolikarkeita vehnäjauhoja
Hiiva ja leseet vaahtoavat.
- Lämmitä vesi hellalla kädenlämpöiseksi ja kaada isoon kulhoon.
- Lisää veteen suola, oliiviöljy, basilika, siirappi ja hiiva. Sekoita hyvin niin, että hiiva liukenee veteen.
- Lisää vehnäleseet ja sekoita hyvin.
- Jätä taikina pyyhkeen alle kulhoon noin puoleksi tunniksi.
- Kun taikina on alkanut vaahdota, sekoita hyvin ja lisää joukkoon vehnäjauhot pienissä erissä. Vaivaa huolella, mutta jätä taikina silti aika löysäksi.
- Anna nousta 40 – 50 minuuttia.
- Levitä kunnolla vehnäjauhoa leivinalustalle – esimerkiksi keittiön pöydälle – ja kaada taikina kulhosta sen päälle.
- Tössyttele taikina ilmavaksi ja muotoile joko yhdeksi isoksi tai kahdeksi pienemmäksi leiväksi. Siirrä pellille leivinpaperiarkin päälle.
- Tee leipään/leipiin poikittaisviillot veitsellä. Anna nousta kankaan alla sen aikaa, kun uuni lämpeää 250 asteeseen.
- Siirrä pelti uuniin. Vähennä lämpö 225 asteeseen.
- Leivän/leipien alettua nousta ja ruskistua, roiskuttele silloin tällöin uuniin ripaus vettä, tämä lisää rapeutta.
- Tarkkaile etteivät leivät pääse palamaan, tarvittaessa vähennä lämpö 200 asteeseen.
- Anna paistua ainakin tunti. Mitä tummempi leipä, sitä paksumpi kuori ja parempi maku. Oikeastaan liikaa ei voi paistaa, kunhan huolehdit etteivät leivät pala.
”Älä vaivaa liikaa”, pyytää taikina.
”Sitten minä nousen kiltisti näin suureksi”, lupaa taikina.
Tarjoile salaatin sekä italialaisen tai ranskalaisen ruuan ja viinin lisukkeena. Voin tai margariinin kanssa tai sellaisenaan. Tai vie tuliaisina ruokakutsuille – emäntäsi kiittää!
Yksi iso tai pari pientä. Sinä päätät.
Tästä tuli yksi iso.