Fifi ja Lasse eli ruokasanastoa
Tiedättekö, kun ruoasta tulee niin rakas asia, että erilaisilla aterioilla ja annoksilla on enemmän lempinimiä kuin lähipiirillä? Silloin on korkea aika kutsua väkeä syömään.
Fifi.
Tällä kertaa tarjosimme Fifiä ja Lassea äitienpäivän kunniaksi appivanhemmille ja vanhemmille. Fifi on oikealta nimeltään focaccia. Leipä, jonka nimi istuu täkäläiseen suuhun huonosti. Mitä olette mieltä, pitäisikö leipäherkun nimi suomalaistaa? Näin voitaisiin saada esimerkiksi kotoisalta kuulostava fokatsia. Siitä tulee jotenkin mieleen ratsia. Eikä ruokaa kuulu ratsata, paitsi jos se on pilaantunutta tai erityisen pahaa. Lisäksi fokatsia näyttää kirjoitettuna yhtä kamalalta kuin pitsa. Pitsahan on kyseisen paistetun juustolettusen suomenkielinen nimi siinä missä pizzakin, mutta se näyttää ainakin allekirjoittaneen silmissä jotenkin, noh, väärältä.
Youtube tarjoaa focaccian lausumisasiaan ratkaisun:
http://www.youtube.com/watch?v=OlF5DM3kFHU
Fou-katshia. Vähän niin kuin aivastus, tai amerikkalainen kiinniotto. Gotchya!
Fifin taikinaan parhaan reseptin tarjosi Jamie, täytteenä tällä kertaa oli oliiveja, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja rosmariinia. Niin ja oliiviöljyä, sitä valeltiin Fifin pintaan hartaasti myös paistamisen jälkeen. Ah!
Pääruoaksi Ilpo taikoi mainion Lassen eli lasagnen. Se on hieno ruoka, jonka nimi lausutaan aina väärin, eli lasange. Mikäs ero tuossa olikaan, kun silmät sanovat, että siinä lukee sama ruoan nimi kahteen kertaan? N- ja g-kirjain peräkkäin muodostavat äng-äänteen sanan loppuun. Niin kutsuttu oikea tapa olisi sanoa lazanje eli särisyttää s-kirjainta ja heittää j-kirjain peliin mukaan. Siksi meillä syödään Lassea, ja onhan se nyt aika söpö nimi noin herkulliselle kaverille.
Lasse odottaa ruokailijoita. Ennen pöytään saapumista Lasse lepäili keittiössä parisenkymmentä minuuttia, uunissa olo on tunnetusti rankka juttu.
Kolmen juuston lasagne
Tomaattikastike
- 700g naudan paistijauhelihaa
- 2 purkkia tomaattimurskaa
- 1 rkl tomaattipyrettä
- 2 sipulia
- 6 kynttä valkosipulia
- suolaa
- mustapippuria
- sokeria (noin puolet suolan määrästä)
- 1 rkl paprikajauhetta
- ripaus chiliä
- reilusti kuivattua basilikaa
Juustokastike
- 12 desiä täysmaitoa
- 200g vuohenjuustoa
- 150g parmesania
- valkopippuria
- muskottipähkinää
- suolaa
- voita
- vehnäjauhoja
Muut:
- lasagnelevyjä
- 150g mozzarellaa
- Kuullota sipulit ja valkosipulit oliiviöljyssä
- Lisää jauheliha joukkoon ja ruskista
- Kaada joukkoon tomaattimurskat, tomaattipyre ja loraus vettä
- Mausta. Aseta tomaattikastike sivuun.
- Sulata kattilassa reilu nokare voita ja sekoita siihen noin desi vehnäjauhoja.
- Lisää maito vähän kerrallaa. Kuumenna maitoa jatkuvasti pohjaa sekoittaen.
- Sulata kastikkeeseen vuohenjuusto ja raastettu parmesan.
- Mausta valkopippurilla ja muskotilla, varo ettei hulahda liikaa pippuria. Lisää suola. Muista, että sekä juustokastike että tomaattikastike saavat maistettaessa olla hieman ylisuolaisia. Valmiissa lasagnessa suolaisuuden pitäisi olla tällöin kohdallaan.
- Voitele lasagnevuoka voilla.
- Kauho pohjalle juustokastiketta.
- Lisää ensimmäinen kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle tomaattikastiketta, juustokastiketta sekä raastettua mozzarellaa.
- Toista niin kauan kuin aineksia riittää.
- Viimeisen levykerroksen päälle tulee reilusti juustokastiketta ja juustoa.
- Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on kullanrusehtava ja rakenne kiinteä. Anna vetäytyä rauhassa.
Anoppi nauttimassa lasagnea. Ruokaseurana salaatti ja dad’s specialin sleivän kanssa.
Nyt kun sitä alkoi miettiä, niin ruokalempinimiähän löytyy: kibbutsi, brädäri, ranut ja ryyniräpäleet, pari mainitakseni. Onko teillä lempinimiä ruoalle?