Valmistautuminen raskauteen

Vaikka mitään varmuutta siitä, että tulisin koskaan raskaaksi ei ole, olen jo nyt aloittanut valmistautumisen mahdolliseen raskauteen. Näin varmistan sen, ettei kulu turhaa aikaa enää säätämiseen, kun todellinen yrittämisen aika koittaa. Juu, saa nauraa. Olen itse luonteeltani sen verran suunnitelmallinen, että asioiden läpikäynti ja valmistelu on minulle se luontainen tapa käsitellä asioita.

Olen lukenut erilaisia listoja siitä, kuinka raskauteen voi valmistautua. Itse olen valmistautunut vauvaan jo nyt seuraavasti:

– Foolihappo: Raskautta suunnitteleville suositellaan foolihappolisää, suosituksena 400 µg /päivä. Foolihappolisä tulisi aloittaa mielellään jo useampi kuukausi ennen raskauden alkua. Vaikka puolisoni ei vielä ole mukana raskauden suunnittelussa, haluan valmistautua hyvin ja siksi ostin foolihappotabletit jo jokin aika sitten. Eipä niistä haittaakaan ole, sillä foolihappo vaikuttaa muun muassa positiivisesti suolistoon.

 

Foolihappo

 

– Faktojen selvittäminen: Minulle tärkein asia vauvaan valmistautumisessa on ollut faktojen selvittäminen. Olen selvittänyt mm. miten lapsi vaikuttaisi talouteemme, miten minun tulisi ravita ja liikuttaa itseäni mahdollisimman paljon hedelmällisyyttä tukien, pohtinut millaista arkemme olisi sekä olen tutustunut erilaiseen kirjallisuuteen.

Lääketieteellinen tarkistus: Halusin varmistua siitä, että kaikki on kunnossa fysiologisesti raskautta ajatellen, joten kävin gynekologilla, jossa tarkastettiin muun muassa ultraäänellä kohdun limakalvon paksuus sekä munasarjat. Kaikki vaikutti täysin normaalilta, mistä olin tietysti äärimmäisen iloinen – se kun ei ole mitään oletusarvo. Lisäksi teimme kummatkin mieheni kanssa geenitestit, joissa tarkastettiin muun muassa kaikki perinnölliset sairaudet. Alun perin emme tehneet testejä vauvaa ajatellen, vaan yleisestä mielenkiinnosta, mutta nyt tämän vauva-asian ollessa framilla, myös se valmistaa meitä mahdolliseen tulevaan. Mitään perinnöllisiä sairauksia tai geenirasitteita ei onneksi löytynyt, joten myös niiden osalta voi olla jossain määrin levollisin mielin.

– Raskauteen sopiva elämäntyyli: Olen alkanut valmistella elämääni jo raskauteen sopivaksi. Olen lopettanut tupakoinnin jo useita vuosia sitten, lopettanut kahvin (tosin kofeiiniherkkyyteni vuoksi eikä mahdollisen raskausden) viime kesänä ja vähentänyt alkoholin käyttöä korkeintaan lasiin pariin viikossa. Näin kehoni saa rauhassa keskittyä hyvinvointiin ja kivana plussana mahdollinen myöhempi luopuminen ei tunnu niin pahalta eikä myöskään herätä mitään huomiota lähipiirissä. Pyrin myös nukkumaan 8 tuntia yössä, liikkumaan säännöllisesti sekä välttämään kaikkia mahdollisia lääkeaineita – lopetin aknelääkkeen sekä Buranan, pyrin välttämään allergialääkkeitä ja kortisonivoidetta, mutta olen entistä tarkempi, että käytän säännöllisesti astmalääkkeeni ja tyroksiinini. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi heikentää raskaaksi tulemista ja taas huono astman hoitotasapaino taas sikiön normaalia kehittymistä.

Vielä to do -listallani on erityisesti tutustuminen omaan kuukautiskiertooni ja ovulaation tunnistaminen sekä jatkan jo aloittamaani säästämistä.

Valmistautumiseni saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta tämä asia on minulle äärimmäisen tärkeä. Siksi haluankin olla niin valmis kuin mahdollista, mikäli tämä joskus tulee ajankohtaiseksi. Kyllä niitä yllätyksiä sitten tulee ihan elämältä pyytämättäkin 🙂

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Kirja-arvostelu: Yhden lapsen kansa

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Atena, 2016.

Otin joululomasta  kaiken ilon irti ja luin valtavan kasan taas kirjoja BookBeatista. Uusin lukemani kirja liippaa aika läheltä myös lapsiasioita, joten päätin nostaa kirjan nyt blogiinkin.

img_0964

 

 

 

 

 

 

 

Kuvan lähde: Adlibris

Yhden lapsen kansa sai vuoden 2016 Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon – eikä syyttä: kirja todella koukuttava ja erinomaisesti kirjoitettu. Kirjassa käsitellään Kiinan yhden lapsen politiikkaa hyvin avoimesti ja pohtien. Kiinahan harjoitti yhden lapsen politiikkaa vuosina 1970-2015 ja se vaikutti jokaisen kiinalaisen elämään. Länsimaissa tästä yhden lapsen politiikasta tiedetään lähinnä se, että sillä saatiin Kiinan räjähdysmäinen väestönkasvu kuriin ja sen myötä tyttösikiöt abortoitiin tai annettiin kansainväliseen adoptioon ja pojat jäivät lopulta ilman vaimoa. Se ei kuitenkaan välttämättä ole koko totuus – tai edes totuus laisinkaan. Kiinalaiset naimisissa olevat naiset joutuivat ilmoittamaan kuukautiskiertonsa joko työpaikan seinälle tai perhesuunnitteluviranomaiselle ja käyttämään kierukkaa ei-toivotun lapsen välttämiseksi. Lupa lapsen saamiselle haettiin viranomaisilta ja sen jälkeen lapsi tuli saada vuoden sisällä. Tarvittaessa sai luvan jatkovuoteen. Kun lapsi oli saatu, nainen joko steriloitiin tai hänelle asennettiin kierukka. Mikäli nainen tuli uudelleen raskaaksi, hänen tuli tehdä abortti, ja ellei nainen suostunut, hän joutui joko pakkoaborttiin, maksamaan kovat (jopa usean vuoden tulot vievät) sakot tai joutui piilottelemaan lasta, joka joutui sitten elämään laittomasti koko elämänsä ilman henkilöpapereita ja siten ilman koulutusta, työtä ja mahdollisuutta mennä naimisiin. Lapsia ei saanut syntyä avioliiton ulkopuolella ja avioon sai mennä vasta 20-vuotiaana. Yhden lapsen politiikan aikana käytettiin kammottavia pakkokeinoja ja tunkeuduttiin jokaisen kiinalaisen perheen koteihin ja sänkyihin. Naiset tekivät abortteja tuon tuosta, osa pakotettuna ja jopa raskauden aivan lopussa, tyttölapsia tapettiin, niitä hylättiin kadulle ja laiminlyötiin huonolla hoidolla. Silti valtaosa kirjassa oman tarinansa kertoneista kiinalaisista kannatti yhden lapsen politiikkaa.

Kiinan yhden lapsen politiikka vaihtui ihan viime vuonna kahden lapsen politiikkaan. Manninen epäilee, että vähitellen koko syntyvyyden sääntelystä luovutaan, sillä Kiinan vaurastuessa syntyvyys on kääntynyt niin jyrkkään laskuun, että kuten Suomessa, myös Kiinassa tarvitaan kohta ”vauvatalkoita” vanhentuvan väestön hoitamiseksi. Yhden lapsen politiikasta oli myös positiivisia vaikutuksia: se lisäsi Kiinan vaurastumista ja paransi tyttöjen asemaa.

Yhden lapsen kansa on vahva lukukokemus, joka saa lukijan pauloihinsa. Välillä kirjaa lukiessa kurkkua kuristaa, kun lukee pakkoaborteista, ja välillä taas hymyilyttää, kun lukee vanhempiensa hoidossa olevasta kolmekymppisestä pariskunnasta. Tunteita kirja ei jätä kylmäksi, mutta se ei ole myöskään liian raskas lukukokemus. Suosittelen kirjaa erittäin vahvasti kaikille! 4,5/5

Suhteet Oma elämä Mieli Vanhemmuus