Jännittävä rakenneultra oli ja meni ja tuntuu, että raskaus on edennyt sen jälkeen kiihtyvää tahtia. Nyt on käynnissä jo 24. raskausviikko! Rakenneultraa ennen huolta hälvensi lisääntyvät touhut vatsassa: potkuja ja möyrintää tuntui vatsalla erityisesti illalla hyvinkin paljon.Viikkojen kuluessa liikkeet ovat vain lisääntyneet. Ilta on edelleen aktiivisinta aikaa, mutta on hänelle muutenkin alkanut jonkunlainen rytmi muodostumaan. Jäätelön syöminen on varmin tapa saada kaveri liikkeelle!

”Hän on kyllä aktiivinen kaveri”

Vaikka elämä ilmoitteli itsestään runsaasti, oli ultraa edeltävä päivä ja itse ultrapäivä silti aika kuumottava. Pelkäsin, että siellä on vastassa eloton, liikkumaton vauva, tai että vauvalla on jokin vakava ongelma. Onneksemme siellä oli kuitenkin vauhdikas, aktiivinen kaveri, joka touhusi menemään todella reippaasti. Ultraajalta pääsikin väliotsikon mukaiset sanat kesken ultrauksen! Vauvan mitat vastasivat muutamaa päivää isompaa kuin odotettiin,ja hän oli kehittynyt tasapainoisesti. Kaikki oli muutenkin mallikkaasti ja nt-ultrassa bongattu myooma oli hävinnyt.Ultraaja epäili, että kohdussa on voinut olla mystinen ”supistusrengas”, joka näyttää kuulemma helposti myooman kaltaiselta. Vatsaa möyhennettiin ulkoa ja sisältä kunnolla, koska vauveli ei halunnut näyttää jotain tiettyä sydämen osaa millään. Lopulta sekin saatiin sitten mitattua, ja kaikki oli kunnossa! Tuntui ihmeelliseltä, että olen onnistunut kasvattamaan sisälläni jotain, jossa on kaikki aivan paikallaan ja kunnossa, ainakin siinä määrin, kun nyt voidaan tietää.

Rakenneultrasta supisteluja, lievää kipua ja tihkuttelua

Ultrasta seuraavana päivänä minulla oli hieman kivuliaitakin supistuksia hyvin runsaasti. Lisäksi muutamalla vessakäynnillä tuli hippunen vertakin. Tämä aiheutti toki pelkoa, ja soitinkin neuvolan neuvontaan. Sain lähetteen virtsakokeisiin ja neuvon ottaa yhteyttä lääkäriin, jos tuntemukset jatkuvat ja pahenevat. Onneksi tuntemukset rauhoittuivat ja virtsakokeetkin sitten olivat kunnossa. Oletan, että se kaikki vatsan möyhentely ultralaitteen ja vauvan toimesta ja supistuksia aikaan.

Suurentuva vatsa aiheuttaa onnea ja ahdistusta

Näillä viikolla minut nähdessään ei ole lainkaan epäselvää, mistä vatsan kasvussa on kyse. Vatsa on hyvin ulkoneva ja pyöreä. Vauva potkii niin, että vatsa tärähtelee ja pompahtelee. Hyvinä päivinä tämä on onnen aihe, mutta kyllä minulla on ollut ahdistustakin. Murehdin kaiken muuttumista: miten parisuhteen käy, miten työn ja siellä etenemisen käy, miten pärjäämme vauvan kanssa. Pelkään myös synnytystä ja pääsenkin pelkopolille käymään. Nyt kun vatsa on aika suuri, asiaa ei pääse hetkeksikään pakoon. Raskaana oleva olo on kokoajan.

Tiedän olevani onnekas ja olenkin kiitollinen, mutta silti näistäkin oloista täytyy uiskennella läpi. Aikamoinen tunnemylläkkä: näitä oloja kun sävyttää vielä suuri menettämisen pelko. Ja tästä kaikesta huolimatta olen töissä hyvinkin toimelias ja ulospäin aivan ”normaali”– aikamoinen suoritus!

Tiivistelmä:

• Viikkojen teema: Vaihtelen ”maailma valmiiksi töissä”-tunnelmien ja ahdistusolojen välitilassa.
• Oireita: Raskas olo jatkuu. Liitoskivut ovat paikallistuneet häntäluuhun ja ovat ajoittain äärimmäisen kipeitä – toisinaan taas täysin poissa. Varsinkin iltaisin ja väsyneenä kävelytahti on hidastunut. Toisinaan taas juoksen bussiin vatsa hytkyen.
• Kyyneleitä: Liikutun helposti. Ei tämä mitään hervotonta itkemistä ole, mutta sellaista tirahtelua.

Täällä taas! Olen ollut laiska kirjoittelija, mutta nyt bongasin mun blogi-idoli Juliaihmisen aloittaneen raskausviikkokirjoittelut loppuvaiheen raskaudestaan, niin oli itsekin pakko palata ruotuun! Viimeksi kirjoittelin nt-ultran aikaan. Mitään ihmeellistä ei tässä välissä ole tapahtunut, mutta toki viime viikkojen aikana vauveli on tuntunut entistä todellisemmalta, koska vatsassa on alkanut kaikenmoinen touhu ja kohellus, joka siis ultrassa näkymisen sijaan ihan aidosti tuntuu.

Uiskenteluja, pieniä potkuja, tärinöitä ja lepatuksia

Ensimmäiset epävarmat tuntemukset pikkuhepusta sijoittuivat jo 15. raskausviikolle. Nt-ultrassa kätilö oli epäillyt, että voisin alkaa tuntemaan liikkeitä ajoissa (istukka takana ja vähän vatsanpeitteitä). Ensimmäiset tuntemukset olivat hassuja, uiskentelun omaisia muljahduksia, jotka tuntuivat kun käden laittoi tiiviisti vatsaa vasten. Mieskin tunsi nämä. Sitten viikkojen edetessä tuntemukset ovat lisääntyneet. Touhut ovat lisääntyneet esim. iltajumppaa tehdessä (lantionnostot oli ihan hassuja pikkuhepun mielestä! Hänkin alkoi jumpata) ja toisaalta sitten iltaisin nukkumaan mennessä. Joinain iltoina vatsassa on ihan hiljaista. Monesti pyydän miestä etsimään vauvan ja eipä mene kauaa, kun tyyppi alkaa monottamaan miehen kättä tai vatsan pintaa vasten nousee pieni selkä.

Nyt 20. viikolla touhu vatsassa lisääntyy kokoajan. Eilen tunsin liikkeet ensi kertaa päivällä ilman, että kiinnitin asiaan sen kummemmin huomiota. Yöllä heräilin suonenvetoihin ja vatsassa oli ihan hirmu touhu – meininki tuntui todella selkeästi kättä vasten kaikenlaisena kieppumisena ja kuperkeikkana. Nytkin tätä kirjoittaessa vauva touhuaa kovasti.

Pikkuheppuhan on jo yli 20 cm päästä jalkoihin, joten eihän se ihmekään ole, että jotain alkaa tuntumaan. Mutta disclaimerina: on myös ihan normaalia, jos tässä vaiheessa raskautta liikkeitä ei tunne!

Pahoinvoinnista kipuihin – ja silti koen voivani aivan hyvin

Pahoinvointi ja oksentelu pysyivät vahvasti läsnä noin 15. raskausviikolle saakka. Senkin jälkeen ajoittaista pahoinvointia ja aamuoksenteluja on ollut, mutta sen kanssa tulee toimeen. Pahoinvoinnin poistuessa tilalle on astunut ajoittain koviakin lantionseudun kipuja. Kivut tuntuvat eritoten oikeassa pakarassa sekä häntäluun seudulla. Viikonloppuisin kipu ei juuri vaivaa, mutta koska arkipäiviin kuuluu askellusta kovalla asfalttialustalla sekä runsaasti istumista, niin kipuja kyllä on ollut ajoittain harmiksi asti.

Toisaalta sitten taas… monina päivinä koen voivani tosi hyvin. On kiva touhuta arjen asioita ja kaikkein kivointa on kävellä kauniissa keväässä pienen vauvan kanssa. Elämä tuntuu virtaavan vahvasti, luonto on kaunis ja tuntuu, että olen osa sukupolvien kiertoa. Se tekee juurtuneen olon, ja sitä kautta olo on vahvempi.

Tiivistelmä:

• Viikkojen teema: Kyllä se vauva ihan oikeasti tulee!
• Oireita: Thank god, pahoinvointi hiipuu! Oksensin kyllä taas 20. raskausviikolla. Liitoskipuja lantion seudulla, suonenvetoja jaloissa ja olo on ajoittain hyvinkin raskas. Toisinaan taas sitten ei tunnu mitään oudompaa. Ensimmäiset harjoitussupistukset bongasin 19. viikolla.
• Kyyneleitä: Joo. Kaikenlaiset hellät ja haikeat ajatukset saavat itkemään. Minusta on tullut myös kova lepertelemään. Ei sillä, että nämä olisivat minulle poikkeuksellisia asioita normaalitilanteessakaan.