Kotona taas

Reilu viisi viikkoa elämästä vierähti nopeasti. Mun osalta se oli viisi viikkoa lomaa ja ihanaa kiertolaiselämää.

Olin lähes takuuvarma ennen reissuun lähtöä, että minusta ei tule sitä tyyppiä joka innostuu pidemmästä reissusta niin paljon, että on heti lähdössä uusiksi. Vannomatta paras, koska tässä sitä ollaan jo kovaa vauhtia suunnittelemassa uutta. 

Reissuun lähtiessäni en edes osannut odottaa matkalta mitään, mutta vastapainoksi sain kuitenkin tosi paljon.

Viiden viikon aikana ehdin pelkäämään monta kertaa turhaan, kokeilin uusia juttuja ja ylitin itseni monesti. Ärsyynnyin useasti, mutta opin samalla itsestäni paljon. Kirjoitin, ajattelin ja pohdin ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Siinä samalla sain myös asiat omassa päässäni hyvään järjestykseen. Tapasin upeita tyyppejä, sain uusia frendejä, vaihdoin miljoona hymyä ja kuulin niin inspiroivia tarinoita. 

Nautin vapaudesta joka henkäyksellä. Lähdin kun tuntui siltä, ja välillä päätin jäädä pidemmäksi aikaa. Välillä taas palasin uudestaan. Mykistyin maailman kauneudesta ja koin monta täydellistä hetkeä. Muistin taas miksi elämä on niin hiton siistiä!!

Ennen kaikkea ja kaikkein tärkeimpänä: reissun aikana huomaamatta maailma rupesi taas pitkästä aikaa näyttämään isolta leikkikentältä, jossa vain taivas on rajana. Joten eipä sitä kai enempää voisi matkaltaan toivoa.

Lisäksi universumi päätti laittaa minut reissun ajaksi tietokoneen käyttökieltoon. Näyttö lakkasi toimimasta heti ensimmäisellä viikolla, ja siksi kaikki tarinat täytyy kirjoittaa tänne jälkikäteen. Niitä olen rustannut päiväkirjaan vaikka millä mitalla. Yritän kirjoittaa ne teille luettavaksi mahdollisimman pian. 

Palataan siis pian.