25
Täytin muutama päivä sitten 25 vuotta. Podin jonkunlaista ikäkriisiä talvella, mutta nyt en enää lainkaan. Luultavasti siksi, että olin elänyt samantyyppistä elämää jo monta vuotta. Paikallaan oleminen ja liian tutut rutiinit ovat aina tehneet minut levottomaksi. Kuukausi sitten äkkiä tapahtuikin hirveä määrä asioita, enkä enää ehtinyt kriiseillä ollenkaan. Tällä hetkellä tuntuukin siltä, että nyt on tosi hyvä just tässä näin. Tasaisin väliajoin sitä kuitenkin aina miettii, että tekeekö sitä oikeita asioita, nauttiiko siitä mitä tekee, onko hyvä olla siellä missä on, olisiko sitä jotenkin muuten parempi, mitä sitä haluaisi vielä tehdä ja mihin mennä…Olen kuitenkin päätynyt siihen, että ei auta kuin luottaa omaan fiilikseen ja olla rehellinen itselleen. Silloin sitä elää toivottavasti sellaista elämää kuin itse oikeasti haluaa. 25 vuoden aikana olen ehkä oppinut jotain. Ainakin seuraavaa: Lähes kaikki on asenteesta kiinni Oma fiilis on hyvä mittari moneen asiaan Melkein aina kannattaa yrittää uudestaan Kaikilla asioilla on ainakin kaksi puolta Yhden viinilasin jälkeen tekee aina mieli toista Ei pidä yleistää, lokeroida tai ajatella mustavalkoisesti Kannattaa antaa anteeksi, mutta ei kannata unohtaa…
