Gili Meno

Mietin heti reissun jälkeen, mitä edes haluan kirjoittaa koko matkasta? Tuntuu turhalta kirjoittaa vinkkejä Indonesiassa matkusteluun, kun koko netti on pullollaan niitä, ja kaikilla on joka tapauksessa oma mielipide. Mulle reissu oli aika paljon enemmän kuin vaan rafloja, kivoja kahviloita tai nähtävyyksiä, joten ei ole edes fiilistä kirjoittaa sellaisista asioista.

Sen takia ajattelin jakaa ainakin pari lukua mun päiväkirjasta, jota kirjoitin reissussa. Fiiliksiä muutamista lempipaikoista on kivaa jakaa tännekin. Tässä siis ensimmäinen ote päiväkirjasta, ja mun ajatuksia kivasta pikku saaresta Gili Menosta.

7.12.2016

”Terkut Gili Menolta, joka on keskimmäinen ja pienin saari Gilien kolmesta saaresta. Saaret sijaitsevat aivan Lombokin kyljessä, ja myös kuuluvat Lombokille. Saarella ei ole moottoriajoneuvoja tai koiria laisinkaan. Liikkumaan pääsee vain pyörällä, jalan tai hevoskärryillä. Täällä kaikille vastaantuleville sanotaan heipat, ja joka toisen kanssa voikin sitten jo vaihtaa kuulumiset. Näiden neljän päivän aikana olenkin ehtinyt saamaan aika monta uutta frendiä.

Tekemistä täällä ei juuri ole. Päivät voi kuluttaa lähinnä vaeltelemalla pitkin autioita rantoja, keräillen simpukoita, snorklaten kilppareiden kanssa tai lukien kirjaa riippumatossa. Saari on myös kooltaan aika pieni, ja sen käveleekin päästä päähän noin 15 minuutissa. Kiertämiseen hiekkarantoja pitkin menee noin tunti. 

Meri on turkoosi ja hiekka lähes valkoista. Saarta ympäröi koralli, ja se kuivuneena kulkeutuu suurina määrinä rantahietikkoon ja pistelee kovasti jalkapohjia uimaan mennessä. Meressä lilluessa voi paikasta riippuen katsella muita Gilien saaria, aavaa merta tai Lombokin isoa saarta.

Mun majoituksessa ei ole ollut koko aikana ketään muita vieraita kuin vain minä. Bungalow sijaitsee saaren rauhallisemmalla puolella suolalammen vieressä. Rannalle tästä on noin 100 metriä. Täällä tuntuu, että eläisi keskellä viidakkoa. 

Lammessa elää suurimmillaan 1,5 metrin mittaisia liskoja ja monia eri lintulajeja. Muutamaan liskoon olen törmännytkin, mutta onneksi ne ovat arkoja ja livistävät kaislikkoon heti kun näkevät ihmisen lähettyvillä. Lisäksi joka kerta kun kävelen pientä polkua bungalowilleni, on joku hämppis jo ehtinyt kutoa siihen seitin, mikä pitää tuhota. Kukot herättävät aamu viideltä kovaa kiekuen, ja samoihin aikoihin moskeijan rukouskutsut alkavat soimaan.

Majoitukseni aamupala on loistava ja sisältää aina hirveän määrän tuoreita hedelmiä. Papaijat ovat isännän äidin omasta puusta tältä saarelta kerättyjä. Ne maistuvat hassusti vähän suolaiselta, joka johtuu kuulemma siitä että maaperä saarella on niin suolainen. 

Majoitukseni isäntä on ollut todella vieraanvarainen, ja maistattanut minulla paikallisia herkkuja ja hassuja hedelmiä. Hän on fiksu kaveri, ja tietää esimerkiksi miten muovijätettä kuuluu käsitellä oikein. Hänellä on myös monta ideaa, miten saarta ja sen turismia voisi kehittää positiivisella tavalla. Näistä asioista juteltiinkin pitkä tovi. Itse hän kuitenkin pelkää, että saari rakentuu ennen pitkää täyteen isoja hotelleja, ja luonto katoaa kokonaan. Tämä olisi niin sääli, kun luonto on kuitenkin se mistä paikalliset saarella elävät. Valitettavasti kuulemma monet saaren asukkaat ovat rikastumisen toivossa myyneet oman maansa rikkaille Jakartalaisille, joiden ainoa tavoite on rakentaa maapläntille menestyvä hotelli. 

Täällä on kaikki vähän sinne päin. Usein ravintolan tarjoilijaa tai kaupan myyjää ei näy mailla halmeilla kun haluaisin palvelua. Ehkä se johtuu off seasonista, tai sitten meno on aina täällä näin manjana. Eipä tuo kyllä haittaa, kun ei ole kiire mihinkään. 

Honeymoon puoli saaresta on kuitenkin erikseen. Siellä kaikki näyttää olevan just eikä melkein. Kirjavia kukkia kasvaa pitkin bambuaitaa, ja valeissa bungaloweissa on omat uima-altaat. Niitä koristaa koristevalot ja kynttilät iltaisin. Ei niissäkään varmaan olisi paha oleskella.

Neljässä päivässä on ehtinyt kiertää saaren joka mutkan, tutkia saarta ympäröivät korallit ja kaikki loputtomat biitsit. Nyt off seasonin aikaan saari on ollut kyllä todella hiljainen, ja usein ravintolassakin on saanut olla ainoana asiakkaana. Kuulemma kuitenkin keväällä ja kesällä tämäkin saari on todella täynnä turisteja. 

Montaa viikkoa en ehkä saarella viettäisi, mutta hetken rentoutumiseen tämä oli täydellinen paikka. Ainakin olo on ollut koko ajan lämmin, turvallinen ja hyvin tervetullut. ”