Iisimmin

Kiire on hassu käsiteja jokaisen ihmisen hyvin henkilökohtainen kokemusSe on asiajohon liitetään helposti käsitteet stressi ja suorittaminen. Uskon, ettei kiirettä ole oikeasti olemassa, jos niin vaan päättää.

Ajattelin monta vuotta olevani kiireinenTein paljon töitäopiskelin samalla normaalissa tahdissa ja matkustin vapaapäivinäkin usein jonnekin muualle, ystävieni tai perheeni luoOli kuukausiajolloin minulla ei ollut yhtään vapaapäivää. Koska olen aina innostunut helposti kaikista uusista asioista, asetin automaattisesti itselleni myös paljon tavoitteita noina aikoina.

Se oli palettimitä jaksoin pyörittääja ehkä tavallaan olin ylpeä siitäJälkeen päin ajateltuna tuo kuulostaa todella tyhmältäOlin ylpeä siitä, että jaksoin tehdä mahdollisimman paljon asioitaTämä tarkoittiettä suoritin paljon asioitaAsioiden väkisin suorittaminen ei ainakaan tehnyt minua kovin tyytyväiseksiusein vain kovin   stressaantuneeksi.  

Silloin kun elämässä on paljon sisältöäon helppoa tehdä itsestään kiireinen. Yksinkertaisesti tekemällä asioita jatkuvasti tajuamattaettä eivät ne oikeasti ikinä lopu. Ainakin itse tein asioita pysähtymättä ajattelemaan, että voisinko jättää vaikka jotain vain tekemättä, hidastaa tahtia välillä tai järjestellä elämääni eri tavalla, jotta saisin enemmän vapaa-aikaa.

DSC00811.jpg

 Itselleni liian täyteen bookattu elämä aiheutti väsymystärauhattomuutta keskittymiskyvyn heikentymistä ja stressaavia aikakausiaStressaavat aikakaudet toisinaan ihan fyysisiäkin oireitaEn myöskään jaksanut olla aina läsnä tilanteissa, koska elin ajatuksissani suurimmaksi osaksi tulevassaEn tarkoitaettä elämäni olisi ollut kovin onnetonta koko ajanEi laisinkaanUsein koin olevani myös todella onnellinenmutta samalla myös kovin rauhaton.

Moni asia on kuitenkin asenteesta kiinniKun asioihin suhtautuu eri tavalla ja keskittyy kunnollaniitä ei tarvitse suorittaaValitettavasti siinä vaiheessa, kun elämä on bookattu tosi täyteen voi vain olla kovin vaikeaa löytää voimia tähänHelposti sitä silloin tekee asioita vain siksiettä täytyy. Tällä tavalla jää monta hetkeä oikeasti kokematta ja ihmistä kohtaamatta. 

 Elämäni on nyt paljon rauhallisempaakuin vielä esimerkiksi vuosi sittenOsittain se johtuu siitäettä elämäntilanteeni on muuttunutSe on kuitenkin myös ihan tietoisen ajatustyön harjoittamisen tulosOlen yrittänyt olla puhumatta kiireestä ja olla ajattelematta ylipäätään sitäettä minun täytyy. Olen jatellut enemmän asioita fiiliksen mukaanYrittänyt olla sinkoilematta joka suuntaan samaan aikaan, ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Täytyy tosin kertoa, että keventäminen tapahtui hyvinkin luonnollisessa vaiheessa viime keväänä kun valmistuin. Silloin pakkasin suurimman osan tavaroistani varastoon ja muutin uudelle paikkakunnalle töihin. Oli helppo elää vähän rennommin, kun monet velvollisuudet jäivät taakse, ja sain huidella menemään ihan minimaalisella määrällä oikeaan omaisuuteeni verrattuna.

Syksyllä kuitenkin palasin niin sanotusti normaalimpaan elämään. Muutin vuokrayksiöön, ja arkirutiinit vahvistuivat. Edistys on silti syksylläkin ollut tosi helposti etenevää. Ainakin siihen nähden, kun tässä nyt puhutaan kuitenkin ihmisestäjoka saattaa mielelläni kontrolloida vähän kaikenlaista sähköpostista spotify-listoihin ja vaatekaappiin siisteystasoonIhmisestäjoka kirjoitti lähes päivittäin ainakin yhden listan asioistamitä pitäisi tehdä

Vaikka syksy toi mukanaan paljon ei niin toivottuja yllätyksiä, on silti ollut aika selkeä fiilis pään sisällä. On ollut aikaa jäsennellä ajatuksia. Hyvää harjoitusta on ollut keskittyä kunnolla vain siihen asiaan, mitä juuri sillä hetkellä tekee. Se on vaatinut ehkä hieman harjoittelua, mutta on ollut sen arvoista. 

On ollut ihanaa lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan, pysähtyä työmatkalla ottamaan kuva auringonnoususta, tajuta sytyttää kynttilät arkiaamiaisen yhteydessä, tai jättää lenkki väliin ja mennä yhdeksältä nukkumaan. Simppeleitä juttuja, jotka kuitenkin vaativat kiireettömän olotilan ja hetkessä elämisen taidon. Listoihinikin olen yrittänyt kirjoittaa enemmänkin vain asioita joita haluaisin tehdä ja kokea, sekä paikkoja minne haluaisin mennä ja mitä nähdä.

Mikään näistä ei ole tarkoittanut määrätietoisuuden unohtamistaUnelmia kohtia voi mielestäni kurkotella yhtä laillaEhkä se on ollut tavallaan helpompaakinkun ajatuksen ovat olleet kirkkaampia, ja elämästä karsittu ylimääräisiä asioita pois. Sillä tavalla sitä tietää ehkä paremmin mitä tavoitella. Rennommin ottaminen ei ole tehnyt minusta myöskään sohvalla makaajaa. Olen hoitanut yhtä lailla pakolliset jututurheillutlaittanut ruokaa ja tehnyt asioita mistä pidänEhkä hommat on tullut tehtyä vähän eri järjestyksessä ja luonnollisemmassa tahdissa, eikä niinkään väkisin.

Koko syksyn olen vain yrittänyt ajatellakaikkea ei tarvitse saada tai tehdä just nytAjatella että kyllä  ehdinPitää vain uskoa siihenettä sitä aikaa onJos ei sitä olekaanniin ehkä kuitenkin poistun täältä mieluummin tyyppinä, joka ehti jutella lähikaupan lempparimyyjän kanssa, kokkailla herkullisen ruoka-annoksen, mutta jättää sotkuisen keittiön huomiselle. Tyyppinä, joka muisti erikseen ajatella illalla, että olipas tänäänkin kiva päivä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *