Täytin muutama päivä sitten 25 vuotta. Podin jonkunlaista ikäkriisiä talvella, mutta nyt en enää lainkaan. Luultavasti siksi, että olin elänyt samantyyppistä elämää jo monta vuotta. Paikallaan oleminen ja liian tutut rutiinit ovat aina tehneet minut levottomaksi. Kuukausi sitten äkkiä tapahtuikin hirveä määrä asioita, enkä enää ehtinyt kriiseillä ollenkaan. Tällä hetkellä tuntuukin siltä, että nyt on tosi hyvä just tässä näin.

Tasaisin väliajoin sitä kuitenkin aina miettii, että tekeekö sitä oikeita asioita, nauttiiko siitä mitä tekee, onko hyvä olla siellä missä on, olisiko sitä jotenkin muuten parempi, mitä sitä haluaisi vielä tehdä ja mihin mennä…Olen kuitenkin päätynyt siihen, että ei auta kuin luottaa omaan fiilikseen ja olla rehellinen itselleen. Silloin sitä elää toivottavasti sellaista elämää kuin itse oikeasti haluaa.

25 vuoden aikana olen ehkä oppinut jotain. Ainakin seuraavaa:

• Lähes kaikki on asenteesta kiinni
• Oma fiilis on hyvä mittari moneen asiaan
• Melkein aina kannattaa yrittää uudestaan
• Kaikilla asioilla on ainakin kaksi puolta
• Yhden viinilasin jälkeen tekee aina mieli toista
• Ei pidä yleistää, lokeroida tai ajatella mustavalkoisesti
• Kannattaa antaa anteeksi, mutta ei kannata unohtaa
• Kaikki näyttää valoisammalta kun on nukkunut ja syönyt hyvin
• Onnellisuus on sisältä kumpuava tasapainoinen olo
• Kannattaa sanoa ääneen mitä haluaa
• Kannattaa keskittyä siihen mitä itsellä on, eikä siihen mitä puuttuu
• Elämälle pitää jättää tilaa
• Illalla pitää mennä nukkumaan hyvällä omallatunnolla
• Parhaita juttuja elämässä ovat hyvä aamukahvi, meri, musiikki, kourallinen rakkaita ihmisiä ja eläimiä, kesäillat, spontaanit hetket, huolella valmistettu ruoka, mykistävä elokuva tai kirja, kaikki kauniit asiat sekä tärkeän ihmisen kosketus. Näille asioille kannattaa aina järjestää aikaa.