Syyskammo

En ole syksyihminen. Oikeastaan en pidä syksystä ollenkaan. Pimeys pelottaa, ja kylmyys ahdistaa suurimman osan ajasta. Kylmästä säästä ei ole onneksi tarvinut vielä murehtia. Mieli on ollut kuitenkin maassa koko viikon pimenevien iltojen vuoksi. Tänä aamuna buukattu lento maailman toiselle puolle kevensi oloa kummasti. Vielä täytyisi kuitenkin pari kuukautta jaksaa odotella lämpöä ja valoa.

Lomasta inspiroituneena kuvailin kotona, ja samalla tajusin, että on tässä vuodenajassa kivojakin juttuja.

Mulla on aikaa nukkua pidempiä yöunia. Tälläkin hetkellä olo on todella levännyt.

Saan viettää aikaa kotona. Sisustaa, kuvailla, haaveilla, lukea ja suunnitella elämää. Saan myös keskittyä opiskeluun täysillä, koska tällä hetkellä ei tarvitse tehdä töitä.

Mulla on myös aikaa urheiluun. Vuoden parhaat lenkkisäät on ovella, joten niitä ei voi missata. Aamulenkkeily kirpeässä säässä on ihanaa. Ruokailurytmi on myös palannut lyhyen kesäloman jälkeen uomiinsa, ja herkut on jätetty vähemmälle. Jo viikossa huomaa selkeän eron omassa fiiliksessä.