Syyskuussa puutarha ja kasvihuone vetelevät jo viimeisiään. Pihan tavarat alkavat liikkua pikkuhiljaa kohti vajaa, kuin odottaen nostamistaan talvisäilöön. Lyhdyt on aseteltu kuistille ja ensimmäiset takkatulet sytytetty iltaisin. Kurjet ovat taas löytäneet tiensä lähipellolle ja niiden kiljahdukset saavat syksyihmisen sisimmän hyrisemään onnesta. Sellainen se suosikkivuodenaika minulle on, ikuiselle syksyintoilijalle. Syksystä parhaimman vuodenajan tekee monikin asia, mutta tänä vuonna erityisesti nämä ovat tehneet minut onnelliseksi syyskuussa:

Aamu-uinti metsälammella. Vielä riittää aamuihin valoisia tunteja, jolloin herään mielellään tunnin aikaisemmin, että ehdin juosta pienen lenkin metsässä. Kostea ja viileä aamuilma on niin happirikasta. Metsälenkin jälkeen vaihdan nopeasti auton luona juoksuvermeet uikkareihin ja pulahdan lampeen. Vielä vesi ei ole hyytävän kylmää ja se huuhtoo mukavasti pois lenkin jälkeisen hien. Ei ole parempaa tunnetta, kuin ajaa metsästä kylpytakki päällä kotiin ja aloittaa uusi päivä.

Mustikat, puolukat, tyrnit ja omenat. Tänä syksynä olemme saaneet nauttia marjakauden yltäkylläisyydestä ja mustikoita on raahattu kotiin jo ämpärikaupalla. Tyrnit ja puolukat odottavat vielä keräämistään ja omenoista on viety jo ensimmäinen erä mehuasemalle. Seuraavaksi lähden metsästämään suppilovahveroita, sillä kaikki verukkeet kelpaavat, että pääsen puuhailemaan metsään.

Uudet villapaidat. Olen hullaantunut villapaidoista täysin. Kauniit islantilaisneuleet ovat suorastaan pakkomielle ja mikään ei ole rentouttavampaa, kuin kilistellä neulepuikkoja iltaisin sohvannurkassa. Olen lainannut kirjastosta kassikaupalla neuleohjeita ja aloitin viime viikolla kolmannen villapaitani. Riddari on tämän hetken suosikki, mutta islantilaisneule-kirjasta löytyy paljon muitakin kauniita malleja. Parasta on, että neuleen jälki on jo niin tasaista, että paitoja on kiva käyttää metsäretkillä ja esitellä muillekkin. Kuvassa ihana villapaita, jonka sain valmiiksi viime viikolla.

Viini ja ystävät. Kutsuin heti syyskuun alussa ystävät istumaan iltaa meidän terassille, juustojen ja viinin merkeissä. Kuten arvata saattoi, ilta venyi taas aamuyöhön asti ja seuraavana päivänä olo ei ollut mitä mainioin. Saatiin kuitenkin nauraa ja hullutella koko ilta ilman häiriöitä, joten pieni päänsärky oli kaiken sen arvoista. Yöllä ihasteltiin salamointia taivaanrannassa ja istuttiin vilttien kanssa kynttilänvalossa.

Polkujuoksu. Siinä yhdistyy kaksi suosikkiasiaani tällä hetkellä, metsä ja juoksu. Juoksukuntoni on parantunut  loppukesästä huomattavasti ja olen siirtynyt koko ajan enemmän kaduilta poluille. Polkujuoksu on enemmän minun juttuni kuin kaduilla hölkyttely ja ostin syksyä varten nyt paremmat juoksukengät maastoon. Tein syyskuussa oman polkujuoksuennätykseni, kun juoksin 15km matkan Kurjenrahkalla. Toivottavasti talvella juoksua pystyisi jatkamaan mahdollisimman pitkään.