Hei mitä ihmettä? Jouluun on enää vaivaiset pari viikkoa ja joulukorttien lähettäminen tulee ajankohtaiseksi aina niin varkain. Tänä vuonna osallistuin ajoissa Kotokunnaksen Sarin järjestämälle vesivärikurssille ja niinpä taiteilin jokaiselle läheiselle oman kortin tällä kertaa erilaisilla vesiväritekniikoilla. Monena vuonna olen miettinyt joulukorttien lähettämistä ja siihen käyttämääni rahaa (lähinnä sitä kuluu postimerkkeihin). Tiedän, että monet laittavat rahan mielummin hyväntekeväisyyteen, mutta pidän itse tehtyjen joulukorttien lähettämistä edelleen tärkeänä enkä haluaisi luopua tavasta ihan vielä. Tärkeintä siinä on isovanhempien tai muiden ikäihmisten ilahduttaminen. He arvostavat ja odottavat joulutervehdyksiä joka vuosi. Ystäville on helppo laittaa joulun toivotukset vaikka tekstiviestillä, mutta vanhempi väki pitää perinteisemmästä tavasta.

Teen kortit itse ja niissä näkyy jokaisessa oma kädenjälkeni, jolloin ne ovat henkilökohtaisempia. Luontoteema säilyy vuodesta toiseen. Tänä vuonna korteissa esiintyy lumisia hiljaisia metsiä, joulukuusia ja kuusenpalloja. Nyt kortit ovat lähettämistä vaille valmiit ja tänä vuonna olin erityisen iloinen onnistuneesta suolatekniikasta, jota käytin joulupalloissa (sekin opittu Sarilta). Vähän harmittaa, etten ole ottanut aikaisemmista korteista kuvaa säästöön, sillä parina viime vuonna niissä on ollut tusseilla taiteiltuja kettuja, hirviä ja poroja.

Kuukausi on muutenkin sujunut varsin leppoisasti ja joulutervehdysten lähettämisen jälkeen se omakin joulumieli alkaa vihdoin herätä. Itsenäisyyspäivänä seurattiin linnan juhlia kolmen sukupolven naisten voimin. Piparit ja glögit on tarjoiltu jo useamman kerran kuukauden aikana ja töissä ohjaajien pöydälle on alkanut tipahdella pikkuhiljaa lasten joulumuistamisia. Joulukuun alku on mennyt vähän ohi kaikessa kiireessä, mutta otan loppukuusta kaiken irti joulun fiilistelystä. Tänä vuonna aatto tulee olemaan pienimuotoista sukulointia ja rentoa olemista ihan vaan aikuisten kesken, joten se poikkeaa edellisistä vuosista melkoisesti. Kirjoittelen vielä meidän joulusuunnitelmista myöhemmin lisää ja nyt oikeastaan odotetaan lunta, laitetaan kotia joulukuntoon ja koitetaan selvitä näistä parista viimeisestä työviikosta ennen lomaa.

Lähdenkin tästä seuraavaksi kiikuttamaan kortteja meidän kylän postiin enkä hetkeäkään liian aikaisin. 🙂

Tänä viikonloppuna saatiin vihdoin upeat talviset kelit tänne eteläisempään Suomeen eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä vietetäänhän täällä jo joulukuun ensimmäistä. Aurinkoa, lunta ja pikkupakkasta on riittänyt molemmille vapaapäiville. Ja heti lumisateen myötä alkoi kovasti jouluttamaan!

Väkersin lauantaina elämäni ensimmäisen havukranssin (sitä viime joulun onnetonta yksilöä ei lasketa) ja ripustin sen ulko-oveen. Kranssissa on joukossa kuusta sekä mäntyä, että sain siihen kivan eläväisen pinnan. Pipareitakin ehdin leipoa ja koristella ennen, kuin nappasin kameran mukaan ja lähdin luontoon.

Rentouttavaa lähteä niin syvälle metsään, että hiljaisuus tuntuu painostavana huminana korvissa. Olisi niin tärkeää, että ihan jokainen saisi joskus lepuuttaa korviaan ja mieltä samankaltaisessa paikassa. Kirjoittelen kiireestä ja pysähtymisen taidosta vielä tuonnempana lisää, sillä se jos joku on tärkeää ja ansaitsee enemmän perehtymistä.

Mutta miten kaunis olikaan luonto tänä viikonloppuna! Upeita valoja ja lumikinoksia. Ja kaiken sen kauneuden keskellä vain minä ja kamera. Otin pari kuvaa myös kranssistani,sillä olin siitä varsin ylpeä. Nautin hiljaisesta metsästä itseasiassa niin paljon, että lähdin sunnuntaina sinne vielä uudestaan. Ja en olisi silloinkaan malttanut lähteä millään kotiin, mutta meillä oli kivoja suunnitelmia vielä samaksi illaksi.

Olen täällä maininnut ennenkin, että yritän suosia mahdollisimman paljon aineettomia lahjoja ja sunnuntaina siskon lapset ja L pääsivät Jojo-teatteriin katsomaan Viirun ja Pesosen joulupuuhia. Oli mainio esitys ja kaikki lapset tykkäsivät esityksestä ja valloittavista hahmoista. Ihanaa, että joulumieli on vallannut meillä jo jokaisen ja fiilistellään valoja, kalentereita,lunta ja herkkuja kaikki yhtä paljon.

Pahoin pelkään, että tämä lumi ei tullut vielä jäädäkseen, joten napsin paljon kauniita talvisia kuvia itselleni talteen, jotta saan käytettyä niitä blogissa ja voin ihailla niitä, jos sattuisi käymään niin, että harmaat kelit palaavat taas.

Ihanaa ensimmäistä adventtia! ❤️