Jos kysyttäisiin, millainen vuosi 2016 oli, sanoisin että kiireinen. Äkkiseltään tuntuu kuin en olisi tehnyt yhtään mitään muuta kuin töitä. Vaihdoin duunia keväällä, ja uudessa pestissä on ollut melkoinen savotta. Eilen selailin kuvia ja tajusin, että onneksi vuoteen on mahtunut myös paljon hauskaa ja vapaa-aikaakin.

Parasta treenivuodessa: Crossfit-apukoulu

Kroppani sanoi itsensä irti kevättalvella, kun pakara hajosi. Lisäksi selästä löytyi pieni välilevyn pullistuma. Kikkailin kivuliaana muutaman kuukauden itsekseni, kunnes päätin että nyt riittää ja palkkasin meidän salin koutsin JP:n tekemään minulle omaa ohjelmointia. Välillä tuntui turhauttavalta veivata varovaista kuntoutusjumppaa ja tuskastuttavia apuliikkeitä, mutta alusta aloittaminen on toiminut äärimmäisen hyvin: syksyn myötä painonnosto palasi takasin kuvioihin ja pääsin taas mavettamaan ja kyykkäämään ilman kipuja. Vieläkin ollaan apukoulutasolla, mutta kehitys on jollut ehdottoman nousujohteista. Uusia ennätyksiä en ole päässyt tehtailemaan Cooper-juoksua ja lisäpainoleuanvetoja lukuun ottamatta, mutta enkkojen rikkomisen vuosi on varmasti vielä tulossa.

Kestävyyshommia ja uusia avauksia

Hämmästyttävää kyllä, vuoden suurimmat itsensä voittamiset koin kestävyysurheilun parissa. Syksyllä juoksin elämäni ensimmäisen maratonin Nuuksio Classicissa, jonka jälkiseurauksena olen alkanut haaveilla ultramatkojen juoksemisesta. Kestävyyttä koeteltiin myös mäkijuoksu- ja oluenjuontikisa Beerway to Hellissä että Terässika-triathlonilla. 

Olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni SM-kisoissa – jostain syystä vihaamassani lajissa sisäsoudussa.  Eräänlainen elämys oli myös puolimaratonin soutaminen. Aivan järkyttävän hirveä elämys, mutta rasti seinään kumminkin. 

Vuoden uudet lajikokeilut olivat nekin kestävyyspainotteisia. Kokeilin swimrunia, ja kesällä oli ensimmäinen kunnollinen maantiepyöräilykauteni. Tunsin päässeeni jonkinlaiseen pyöräilijöiden salaseuraan, kun istuin Bembölen kahvituvalla munkkilenkin päätteeksi ja muut trikootyypit kippurasarvineen tervehtivät ohikulkiessaan. Aloitin myös hiihtämisen parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Oudoimman lajikokeilun titteli menee ehdottomasti mäkihypylle.  

Reissut

Pitkiä reissuja en viime vuonna ehtinyt duunin vaihtamisen ja muiden kiireiden takia harmikseni tekemään. Maaliskuussa korkkasin Kanaria-neitsyyteni ja vietin viikon juoksemalla ja sekoilemalla Sofian kanssa Fuerteventuralla. Kesällä nappasimme mukaan vielä kolmannenkin Teräsmeduusan ja lähdimme muutamaksi päiväksi iloittelemaan Itävaltaan. Vuoden parhaat ja hauskimmat hetket koettiin näillä läävämuijien reissuilla. Töiden takia reissasin myös, mutta pääsääntöisesti Helsingin ja Tukholman väliä. 

Loppuarvosana

Loppuvuoden väsymys painaa edelleen päälle niin, että on vaikea antaa vuodelle kovin korkeaa arvosanaa. Mutta kun mietin, mitä kaikkea hauskaa ja hienoa tänäkin vuonna on tapahtunut normipuurtamisen lisäksi, voidaan sanoa että ihan kelpo vuosi 2016 oli sekin. Ensi vuoden tavoitteista lisää ensi viikolla!