”Mitä sitä ajattelemaan, sen kun vain nostaa”
Jos kevään treenifiiliksiä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi varmasti inspiroitunut. Olen ammentanut oppia ja innoitusta monesta suunnasta. Toteutuksen kanssa on ollut välillä niin ja näin, mutta inspiraatiota on yhtä kaikki riittänyt vaikka muille jakaa.
Kuten tällä hetkellä. Vietin eilen rattoisan kuusituntisen Anna Everin ja Milko Tokolan painonnostoseminaarissa ja olen niin täpinöissäni taas, että hyvä että maltan lepopäivä viettää. Suomenennätystyypit Everi ja Tokola vetivät kotisalillani CFCH:lla tempaukseen ja työntöön keskittyvän kurssin, jolla hiottiin perusteita ja tehtiin toistoja niin maan pirusti.
Ja hyvä niin. Aluksi jännitti hirmuisesti räpistellä omia onnettomia tempauksiaan Milkon ja Annan valvovan silmän alla, mutta pahimman spennauksen helpotettua pääsi työstämään omaa tekniikkaansa asiantuntevassa opastuksessa. Päivän aikana tuli hirmuiset määrät hyviä vinkkejä, joilla omia heikkouksiaan voi alkaa parantaa. Kuten Anna muutamaan kertaan painotti, on jokainen painonnostajanakin yksilö, ja yhdelle sopiva harjoite ei ole välttämättä optimi toiselle. Omat heikkouteni liittyvät vahvalti räjähtävyyteen ja lapojen pitoon, ja näihin molempiin tuli säkkikaupalla hyviä vinkkejä. Ohjeiden lisäksi Milko ja Anna viljelivät hienoja ajatuksia painonnostosta noin yleisellä tasolla. Moni kurssilainen tuntuu kamppailevan uskalluksen ja liiallisen ajattelun kanssa, johon Milko virkkoi, ”Mitä sitä ajattelemaan, sen kuin nostaa.” Tätä ohjenuoraa kun vielä pystyisi noudattamaan omissa treeneissään…
Voin lämpimästi suositella Annan ja Milkon seminaareja kaikille painonnoston kanssa puuhasteleville. Paitsi että oli tietenkin hirmuisen hienoa päästä seuraamaan asiansa osaavien työskentelyä ja esittämään sata kysymystä, oli kurssista myös tuntuvaa ja välitöntä apua: paransin sekä tempaus- että työntötulostani.
Viikonloppu on muutenkin ollut melkoisen inspiraatiopainotteinen. Kävin tänään seuraamassa Vantaalla BJJ Finnish Openeita ja koin polttavaa tarvetta päästä pitkästä aikaa könyämään tatamille. Kunhan lähiviikkojen kiireet saadaan alta pois, pitää ottaa asiakseen mennä muistelemaan, miten sitä painittiinkaan. Mielen perukoilla siintää myös taitojen freesaaminen ihan ohjatuilla tunneilla, kunhan pahin kiire taas helpottaa. Olen ehtinyt hiukan seurailla myös CrossFit Gamesien aluekarsintoja netistä, ja sieltä jos mistä pystyy myös ammentamaan innoitusta. Ja sitäkin enemmän varmasti ensi viikolla, kun lähden Kööpenhaminaan seuraamaan kisoja paikan päälle. Enää pari päivää!
