Saattaa olla, että olen vähän vinksahtanut. Nimittäin talvi ja lumi, jotka yleensä aiheuttavat henkistä ärtymää, tuntuvatkin nyt maailman siisteimmältä jutulta. Olen vähintään yhtä intona kuin Rayo-koira, joka rakastaa lumessa piehtarointia. 

Keskiviikkona lähdin pyörällä liikenteeseen, eikä edes naamaan vihmova lumimassa ja lokasuojiin takertuva sohjo haitanneet. Ennenkuulumatonta. Tosin helppohan se on tässä vaiheessa sanoa, sillä onhan tota talvea näin nopeasti laskettuna vielä ainakin viisi kuukautta jäljellä… Mut jee, kaikki siistit talvihommat! Luistelu, hiihto ja potkukelkkailu, jäällä kävely, kirpsakka pakkanen ja auringonpaiste, höyryävä meri ja hengitys, lumi, jäätyneet silmäripset, toisen aina lämpimät kädet. 

Tänään pilkotti vähän aurinko. Käytiin pitkällä kävelyllä Rayon kanssa ja Alpparin koirapuistossa hän vain istahti takamukselleen. Ihme tyyppi. Ei kiinnostanut juokseminen, ainoastaan istuminen. Samat fibat tosin itselläni, kotiin päästyä oli pakko ottaa tunnin unet. Olisivat muuten helpolla jatkuneet vielä toisenkin tunnin, ellei olisi täytynyt jo lähteä ohjaamaan tuntia. 

Koko viikko on ollut muutenkin hyvä. Olen tuntenut hiljaisesti väräjävää onnellisuutta hetkittäin. Suurta tyytyväisyyttä omaan elämääni. Tuntuu, että oon viime viikkoina päässyt tekemään just niitä juttuja, joista eniten pidän. Kuten eilisessä postauksessa mainitsinkin, on töitä ollut viime aikoina todella vähän. Taloudellisestihan se tottakai on aika katastrofaalista, mutta oman jaksamisen kannalta hyvin helpottavaa. On ollut enemmän aikaa ja energiaa panostaa joogahommiin sekä omaan hyvinvointiin. Stressi on päästänyt irti kehosta ja mielestä, elämä tuntuu köykäisemmältä. On ollut helpompi elää tässä ja nyt. 

Ja niinhän sen pitäisi mennäkin, kaikilla meillä. Mieli vaan niin kovin herkästi tempaa mukaansa jonnekin menneeseen tai sitten se alkaa kehittelemään tulevaisuuden skenaarioita, ikäänkuin jollain tavalla muka valmentaen tulevaan. Tulevaan, jota ei millään voi ennustaa. Haluaisin asentaa aivoni pysyvästi näille tämänhetkisille asetuksille tai ainakin niin, että voisin pimeimpänä sydäntalven hetkenä painaa napista ja vaihtaa asetuksia. Todeta, että ainiin, tällaistakin voi olla.

Me and Rayo the whippet in front of Winter Garden today.