Vegaaninen suklaamousse aquafabasta

Taidetaan elää aikoja, kun vegaanisia vaihtoehtoja pompsahtelee tietoisuuteen ja markkinoille kuin sieniä sateella konsanaan. Jopa niin paljon, ettei edes ehdi testaamaan kaikkia. Hieno juttu, tofuporukka senkun kasvaa (kiitos T. Soini tämän sanan lanseeraamisesta).

Viime viikolla tein ekaa kertaa aquafabasta suklaamoussea. Vähän siinä sivussa vasurilla vatkasin kikhernelientä, sulattelin puolikkaan suklaalevyn ja yhdistin nämä vanilja/sokerilla höystettynä. Jääkaapissa annokset tekeytyivät vielä tunnin-parin verran ja päälle laitoin mansikkaa ja lakua ja raastoin suklaata. Lopputulos oli oikein hyvä! Ehdottomasti käyttöön tämä resepti ja muutenkin aquafaba, siitähän voi tehdä esimerkiksi majoneesia. Siitä marengista nyt puhumattakaan 🙂

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Milloinkohan joku keksii alkaa purkittamaan aquafabaa? Tai no, purkissahan se jo tavallaan onkin, saa pavut vaan mukana. Uskomatonta, että jokin ylijäämä, pelkkänä suolavetenä tähän asti pitämäni neste taipuukin näin uskomattomiin suorituksiin. Voisin veikata, että papuliemi toimii joissain tilanteissa jopa paremmin kuin eläinperäinen kaverinsa. Muistelen olleeni aina sitä mieltä, että esimerkiksi marengissa kananmuna maistuu läpi ja siksi en ole juurikaan marengista pitänyt. Aquafaba itsessään on tietenkin papuisan makuinen (en itse maistanut, koska halusin säilyttää illuusion), mutta sokerin lisäämisen jälkeen maku oli erittäin neutraali. Sellainen makean vaahtoisa ja olisi hyvinkin voinut käyttää jo ihan sellaisenaan.

Maailma on taas pikkuisen enemmän valmis! Thank you, beans!

Koti Ruoka ja juoma

Viikko 38 kuvina

Tämä viikko piti sisällään: landeilua, pyöräilyä Svetogorskiin, Haukkavuoren visiitin, junamatkustamista, rakkaan ystävän jälleennäkemisen, keittoja, levykaupan avajaisbileet, minttukaakaota, miekkarin. Ikäväkseni näemmä myös kurkkukipua ja kuumeen mittailua, äh (siis mitään kuumettahan ei ole, mutta mittailen silti ja mittasin myös kissan kainalosta, btw!)

image.jpeg

Bors-keittoa ja hernehummusta. Mitkä värit! 

image.jpeg

image.jpeg

Haukkavuoren kohdalta on mennyt kolmen eri rauhan rajat. Kiehtovia kirjoituksia kallioissa liittyen noiden rauhojen toimeenpanovuosiin. 

image.jpeg

Svetogorsk sijaitsee ihan Suomen rajan tuntumassa ja siellä näkyy kulkukissoja ja -koiria. Olisin halunnut pelastaa kaikki. Tällä kertaa tyydyin kuitenkin vaan kuvaamaan ja lässyttämään minkä ehdin.

image.jpeg

Eilinen mielenosoitus palautti taas ainakin hetkeksi uskon siihen, että kyllä meitä hyviksiä on enemmän! Nettikirjoittelua seuratessa nimittäin välillä menee usko. Negatiivinen energia valitettavasti valtaa niin helposti liikaa tilaa, eikä siihen vaadita kuin kourallinen myrkyttyneitä mieliä. Onneksi on tämä valtava enemmistö, joka ei suostu vain seuraamaan vierestä, vaan toimii, kuten eilinen sen hyvin osoitti.

image.jpeg

Eilisen lounaana pho-keitto Sen Chayssa Hakiksessa. Liemi olisi kaivannut ehkä vähän lisäsyvyyttä, mutta muuten oikein nappisoppa!

image.jpeg

Olen tänään nukkunut kahdet päiväunet. Todella harvinaislaatuista. Taidan kärsiä introvertin darrasta, eilinen kun oli täynnä liikettä, hälinää ja sosialiseeraamista. Tänään onkin ollut erityisen hyvä olla pituusasennossa ja levätä. Molemmat päikkärit nukuin kissa kainalossa, mikä sekin melko harvinaista. Tällaisia sunnuntaiden pitäisi aina olla!

Ihanaa alkavaa viikkoa❤️

Suhteet Oma elämä