Verikokeiden tulokset

Suvussani on paljon sydän- ja verisuonisairauksia sekä diabetesta. Ja varmaankin paljon muita sairauksia joista en niin tietoinen ole. Itse olen tähän mennessä säästynyt kyseisiltä sairauksilta vaikka aivan lähisukulaiset niitä sairastavatkin. Molempien raskauksieni aikana kävin sokerirasituskokeessa, johtuen sukurasitteesta sekä ylipainosta. Kummallakin kerralla arvot olivat normaalit ja pysyivätkin sellaisina raskauksien ajan. Myös verenpaine on aina ollut todella hyvä eikä sekään näyttänyt nousun merkkejä raskauksien aikana. Olen aina vähän ihmetellyt kuinka terveenä olen saanut pysyä. Ja sellaisena haluan pysyäkin tulevaisuudessa.

Joten jotta saan mahdollisimman rehellisen kuvan omasta terveydestä, kävin eilen verikokeissa. Verikokeesta tutkittiin niin maksa-, munuais- kuin kilpirauhasarvot sekä paljon muita. Yhteensä eri arvoja taisi olla 33 kpl. Tulosten odottaminen oli yllättävän jännittävää. Kaikenlaiset kauhukuvat vilisivät jo silmissä ja moneen kertaan ehti manata omaa tilannettaan ja kuinka siihen on joutunut. Rehellisesti sanottuna odotin, että arvot paljastaisivat vähintäänkin jonkin munuaissairauden, rasvamaksan ja taisin pelätä jopa kasvainta kilpirauhasessa. Tuo kasvain-asia on itseäni pohdituttanut jo jonkin aikaa. Tässä on muutaman kerran viimeaikoina tuntunut, että on jostain syystä vaikea hengittää. Ja hengitys vaikeutui kun oli makuuasennossa. Tuntui, että kurkussa oli jotain joka painoa kurkkua umpeen. Ajatukset tosiaan vilisivät niin kurkkusyövässä kuin kilpirauhasen kasvaimissakin. Itselläni on pahana tapana hieman demonisoida asioita, mikä ei kyllä olisi hirveän suotavaa. Mutta nuo hengitystuntemukset jäivät noihin muutamaan kertaan. Päättelin sitten, että joko elämäntilanne oli sillä hetkellä sen verran stressaavaa, että se aiheutti tuollaisia tuntemuksia. Tai sitten yksinkertaisesti kaulanympärys alkaa olemaan jo sen verran paksu, että se vaikeuttaa ajoittain hengittämistä. Mikä sinällään alkaa olemaan jo aika pelottavaakin.

Mutta takaisin niihin verikokeiden tuloksiin. Tulokset tulivatkin todella nopeasti, tänään alkuillasta oli kaikki tulleet. Niissä ei sitten kuitenkaan ollut mitään niin yllättävää ja pelottavaa kuin olin alkuun ajatellut. Yksi kolesteroliarvo ei ollut ihan kohdillaan, kuten ei myöskään d-vitamiiniarvo. Muut arvot olivat sitten ihan sallituissa rajoissa. Ja jos nyt näin maalaisjärjellä koittaa ajatella niin kolesteroli todennäköisesti palaa normaaliarvoihin kun saan painoakin putoamaan. Ja d-vitamiinia pitänee alkaa ottamaan purkista enemmän.

Joten ihan hyvillä mielin jatkan elämäntapamuutostani. Toivottavasti tämä antaa itselleni hieman lisäpotkua tähän projektiin, kun tietää ettei vielä ole mitään isompaa terveyshaittaa itselleen aiheuttanut.

Ajattelin muuten, että voisin aina loppuviikosta kirjoitella kuinka viikko on sujunut sekä millaista liikunta ja ruokailu on ollut. Tämä viikko on alkanut oikein hyvin. Kävin eilen sekä tänään kävelemässä. Myös ruokailut ovat sujuneet hyvin. En tiedä johtuuko tämä hyvin sujunut ruokailu tästä projektin aloitusvaiheesta, jolloin motivaatiokin on korkeimmillaan. Yritän omaa motivaatiota pitää yllä juurikin sillä, että en pidä itselläni mitään äärettömän tiukkaa ruokavaliota. Uskon, että tämä voisi olla apuna siihen, ettei ”kyllästyisi” uuteen tai  repsahtaisi vanhoihin tapoihin niin nopeasti. Yritän panostaa siihen, että liikkuisin useampana päivänä. Myös lenkkien pituutta yritän pikkuhiljaa kasvattaa. Vaa’alla en tule käymään päivittäin. Aikaisemmista dieeteistä oppineena, päivittäinen käynti alkaa vaan stressaamaan enemmän ja vaikeuttaa näin projektin kulkua.

Näillä tunnelmilla jatketaan eteenpäin.

Hyvinvointi Terveys

Kokemukset dieeteistä ja tämän hetken ajatukset

Siitä on tosiaan muutama viikko kun sain vaakalukemaksi tuon 126 kg. Nyt viimeisten viikkojen aikana olen pyrkinyt käymään kävelylenkeillä 3-4 kertaa viikossa, siinä hyvin onnistuenkin. Ruokavaliota olen myös laittanut uuteen uskoon, vaikkakin muutamia repsahduksia on tullutkin. Paino on tällä hetkellä 123 kg tienoilla. Olen aikaisemmin ollut eri dieeteillä, ruokavalioilla ym. ja niistä oppineena tiedän ettei itselläni hirveän hyvin toimi täysin tiukka ruokavalio. Ainakaan jos ajattelee pidemmällä aikavälillä ja pysyvämpää muutosta.

Olen muutamia vuosia sitten ollut pidempikestoisella kuurilla, jossa aterioita korvattiin ateriankorvikkeilla. Sainkin tämän avulla pudotettua 1,5 vuoden aikana noin 30 kg. Lähtöpaino oli silloin melkein 30 kg kevyempi, joten tuon kuurin avulla pääsinkin melko lähelle tavoitepainoani. Lopetin kuurin kuitenkin tultuani raskaaksi.

Olen kaikki ylimääräiset kiloni saanut joko ennen raskauksiani tai niiden jälkeen. Kummastakaan raskaudesta ei jäänyt raskauskiloja vaan kaikki jäivät sairaalaan. Kuopukseni syntymän jälkeen olisi ollut niin helppo jatkaa painonhallintaa ja maltillista pudotusta, mutta jostain syystä berliininmunkit ja karkit alkoivat hallita arkea. Olen ollut aina salasyöjä. Ja kotona ollessa vauvan kanssa oli helppo syödä mitä tahansa. Eihän vauva mitään nähnyt saatika kieltänyt syömästä.

Parin viime vuoden aikana olen ollut muutamien viikkojen kestävillä dieeteillä. Näillä dieeteillä ruokavalio on ollut normaalia kotiruokaa ja sitä on saanut syödä ihan kunnolla. Tietenkin on ollut tarkat määrät ja ainekset mitä syödä. Myös tämä keino oli itselläni ihan toimiva. Kuuden viikon dieetin aikana paino taisi pudota noin 8 kg.

Mutta. Molempien dieettien aikana olen huijannut, salasyönyt, valehdellut itselleni ja lopulta pettynyt omaan suoritukseeni. Olen korvannut ateriat herkuilla. Tai jättänyt syömättä, jotta paino putoaisi. Ateriankorvikkeita syödessäni tapasin omaa valmentajaani tietyin väliajoin. Tapaamisissa punnittiin paino ja keskusteltiin kuinka on mennyt. Huomasin, että valehtelin ja selittelin monesti jos paino ei ollut pudonnut tai oli tullut plussaa. Ruokavaliota noudattaessani en tavannut fyysisesti valmentajaa, vaan olin itse täysin vastuussa tekemisistäni.

Saisin painoni putoamaan kummalla keinolla tahansa. Ateriankorvikkeilla se tapahtuisi nopeammin kuin ruokavaliota noudattaessa. Mutta kuten niin paljon olen asiasta lukenut ja omaakin kokemusta on, paino tulee helposti takaisin. Ruokavalio taas tarvitsee pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Mutta se olisi pidemmän päälle parempi ja oikeampi tapa opetella syömään oikein. Olen itse todella kärsimätön ja haluaisin että kaikki tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. Haluaisin löytää keinot muuttaa juuri tuota ajattelutapaa.

Koska mikään tiukka ruokavalion noudattaminen ei itselläni toimi ilman itseni huijaamista ja pettymyksen tunteita, ajattelin pyrkiä sellaiseen rentoon syömiseen. Tässä jo pidemmän aikaa olen ottanut tavakseni syödä aamuisin puuroa mehukeitolla ja marjoilla. Sen tulen pitämään ruokavaliossani. Ajattelin ottaa sen tavaksi myös iltapalalla. Lounaalla ja päivällisellä pyrin syömään normaalia kotiruokaa lautasmallin mukaisesti. Haasteita toki aiheuttaa, että salaatti-tomaatti-kurkku-pohjaiset salaatit eivät hirveän hyvin uppoa. Olen enemmänkin uunikasvisten tai raasteiden ystävä. Otankin itselleni tavoitteeksi opetella tekemään ja syömään erilaisia salaatteja. Noutoruokaa ja muitakin herkkuja pyrin välttämään, vaikkakaan täyttä kieltoa en tule itselleni antamaan. Tämä sen takia koska uskon, että täysin kiellettynä ne tulevat valtaamaan omia ajatuksiani enemmän ja se taas altistaa mässäilylle, jota on siten vaikea lopettaa. Viime viikkojen aikana on tullut muutamia herkutteluja, mutta olen saanut itseni kuriin ajoissa. Katsotaan kuinka tämä rento ruokavalio onnistuu.

Oikeastaan voisin tehdä joku päivä oman postauksen päivän aikana syömistäni ruuista ja muusta siihen liittyvästä.

Varasin myös ensi viikolle ajan verikokeisiin. Haluan tietää mahdollisimman tarkkaan omat veri-, maksa- ja munuaisarvoni. Suvussani esiintyy sydän- ja verisuonisairauksia sekä diabetesta, joten hieman jännittää minkälaisia tuloksia sieltä tulee.

Hyvinvointi Terveys