Pyjamapäiviä

6.9.2016 pyjama

Paljonko elintaso on oikeasti noussut?

Raha on kiehtova asia.

Hesarissa oli lauantaina kirjoitus siitä, miten paljon enemmän hyödykkeitä keskituloinen voi ostaa nyt verrattuna kahdenkymmenen vuoden taakse. Jutun pointti oli se, että Suomi on hyötynyt globalisaatiosta enemmän kuin monet muut maat. Keskituloinen (3000€/kk) voi nyt ostaa päiväpalkalla 12 elokuvalippua, kun vuonna 1995 niitä sain kymmenen tai maitoa saa nyt 147 litraa aiemman 108 litran sijaan. Ostovoima on kasvanut jotakuinkin 40 prosenttia.

Minusta tuntuu, että elintaso on noussut vieläkin enemmän. Tulen keskituloista köyhemmästä perheestä, ja köyhempään kansanpuoliskoon kuulun edelleen.

Teini-ikäisenä meillä ei ollut astianpesukonetta tai mikroaaltouunia. Oli telkkari, videonauhuri, stereot, pari kasettimankkaa, kamera ja puhelin. Nyt on telkkarin rinnalla digiboxia, blu-ray-soitinta, apple-tv:tä. On tietokone, tulostin, pädi, pari älypuhelinta (ja liuta vanhaa elektroniikkaa kaapissa), aktiivisuusranneketta, kannettavaa kauiutinta ja muutama kamera. Teknologia toki on kehittynyt ja halventunut.

Mutta tuntuu, että ruokakin on parempaa: juhlaruokalohi arkipäiväistyi ajat sitten, maito vaihtui luomuun ja ulkona syödään viikottain. Ulkomaillekin pääsee useammin: 3-vuotias pikku kundi on nyt kauempana kuin minä teini-ikäisenä. Harrastuksiinkin satsataan ihan eri tavalla.

Ja kun katsoo ympärille, niin tunne vain voimistuu. Satojen eurojen merkkilaukkuja on yhdellä jos toisella, vähintään puolella yliopisto-opiskelijoista on hienompi puhelin kuin minulla ja kaukomatkoille menevät nekin, jotka eivät elä pelkillä palkkarahoilla. Ei ollut niin vuonna 1995, eihän?

Luin sitten viikonloppuna myös Hesarin Kuukausiliitteestä artikkelin (ei voinut valitettavasti linkata, Unto Hämäläisen Maksatte velkaa) siitä, miten suomalaiset ovat velkaantuneet. Julkisesta velasta puhutaan paljon, mutta kotitalouksien velka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vaikka sitä on enemmän kuin koskaan. Sitä on valtavasti, yhtä paljon kuin sitä julkista velkaa per nuppi. 125 prosenttia vuosituloistamme. Eikä se velka ole pelkästään asuntolainoja, vaikka ne vievätkin suurimman siivun. Siitä on iso osa myös kulutusluottoja, jotka selittävät havaintoni: näyttää, että meillä menee vieläkin paremmin kuin palkkojen ja hyödykkeiden hintojen vertailu kertoo. Luotolla lomalla käyminenhän tarkoittaa kuitenkin aikuisten oikeasti sitä, että lomaan ei olisi oikeasti varaa.

Huolestuttaako?

Suomi ei ole syöksynyt lamaan, koska kotitaloudet ovat kuluttaneet yli varojensa. Se ei kuulosta terveeltä. Mutta kuten Kuukausiliitteen jutussa todettiin: jos lopetamme lainanoton ja kuluttamisen, talous syöksyy alamäkeen. Eli minun talouden kannalta on parasta, että hankitte jatkossakin laukkuja ja matkoja vaikka sitten lainarahalla, ja minä pysyn kaukana kulutusluotoista ja makselen hiljalleen noita muitakin velkoja pois. 😉

***

Lisää postauksia rahasta:

Miten tilini ei ollutkaan enää tyhjä

Mihin rahansa kannattaa käyttää

Paljon sä tienaat? ja sille jatkojuttu Kooste palkoista

***

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Puheenaiheet Raha Uutiset ja yhteiskunta

5.9.2016 pyjama

Saako syödä mitä haluaa?

Henri Alen tviittasi toissapäivänä, että mitäpä jos pitäisimmekin sellaisen kuukauden, jolloin jokainen saa syödä mitä huvittaa. Siitähän nousi myrsky. Jännä, miten tulkitsemme tviitin eri tavoin.

Minä luin sen niin, että voisi olla tervettä löysätä vähän ja vapautua rajoituksista, joihin syödessä ja ruokaa laittaessa törmää. Ilman ulkopuolista syyllisyyttä ja painetta siitä, että ruoka ei ole riittävän trendikästä, kaunista, terveellistä, oikeaoppista. Toki luin tviitin niin, että jokainen saisi syödä mitä haluaa.

Sen sijaan nettikansa tulkitsi tviitin niin, että Henri Alen kannusti mässäilemään lihalla.

Lihaton lokakuu -kampanja taisi alkaa kolme vuotta (?) sitten. Toki siihen osallistuu vain pieni osa lihaa syövistä ihmisistä, mutta näin hävikkiviikon jälkeen mietin, että yhtäkkiset liikkeet suurilta massoilta eivät ole kovin ympäristöystävällisiä. Toki tempaukseen osallistuu niin vähän ihmisiä, että ei ilmeisesti ole juurikaan näkynyt kauppojen myynnissä ja lihateollisuudessa (mitä lehtijuttuja aiheesta selasin), mutta joissain erityisissä kohteissa, kuten yliopistoruokaloissa tempaus saattaa näkyä. Toki nyt siihen on osattu varautuakin, mutta kuinkahan paljon meni liharuokaa hukkaan, kun tuhat ihmistä yhtäkkiä jätti lihan hetkeksi pois, mutta palasivat siihen kohta uudestaan? Muotivillitykset toisinpäin eivät ole niin haitallisia; mitään ei mene hukkaan, vaikka kauppa myy ei-oota (nyhtökauraa tai avokadoja).

Toki kuukauden mittainen lihaton kokeilu voi tehdä yksilölle hyvää ja saada siirtymään joko kokonaan lihattomaan ruokavalioon tai ainakin vähentää muuten lihan syöntiä, ja sehän on hienoa erityisesti ympäristön kannalta.

En usko oikein sellaiseen ajatukseen, että ihminen haluaa syödä lihaa (ja lihansyönti laillista ja lihaa on saatavilla nykyiseen, edulliseen hintaan), mutta ei jostain syystä sitä sittenkään söisi. Harvalla toimii pitkällä tähtäimellä. Kyllä muutoksen pitää lähteä niin päin, että ihminen ei jostain syystä halua syödä lihaa. Olkoot ne syyt sitten filosofisia, eläinten hyvinvointiin, eettisyyteen, talouteen, omaan terveyteen taia ympäristöön liittyviä.

Ei ole huono homma ollenkaan tässä elämässä pysähtyä välillä miettimään, mitä ihan oikeasti haluaa. Vaikkapa mitä ihan oikeasti haluaa syödä.

***

Muita aihetta sivuavia kirjoituksia:

Kasvisruoka-avautuminen

Mun ravitsemussuosituksia!

***

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Uutiset ja yhteiskunta