Bluestocking listasi TOP3 ärsyttävimmät kommentit lapsettomalle. Ykkösenä oli väite, että lapseton ei tiedä, mitä oikea väsymys on.

Kun odotin pikku kundia, pelkäsin eniten yövalvomisia.

Olin ymmärtänyt jossain vaiheessa nuorena aikuisena, että minun elämäni ja hyvinvointini kulmakivi on säännöllinen elämä: ruokaa ja unta riittävästi ja säännöllisesti. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, niin siitä ei ole lipsuminen. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana siitä on livetty aika harvoin; valvon erittäin harvoin yli puolen yön ja ilman aamupalaa en poistu kodistani. Olin hyvä nukkumaan, mitä nyt keväisin liika valo hankaloitti aamuja, mutta siihen auttoi pimennysverhot.

Mutta raskausaikana pelkäsin yövalvomisia, en oikeastaan mitään muuta. Minusta tuntui, että tarvitsen uneni tai sekoan. Sekoan kirjaimellisesti. Terapeuttini kertoi jälkikäteen, että oli aika huolissaan, sillä pienten vauvojen elämään kuuluu yövalvomista.

Niin kuului. Olin odottanut pahinta ja silti totuus oli potenssiin tuhat. Se valvominen ja herääminen oli aivan hirveää. Ensimmäisen vuoden jälkeen olin jo siirtynyt väsymyksen tuolle puolelle, olin niin väsynyt, että en ollut väsynyt. Aamulla ylösnoustessa väsytti ihan samalla tavalla kuin illalla nukkumaan mennessä. Samaa sumua viikosta toiseen. Väsymys muuttui unettomuudeksi. Lapsi alkoi nukkua kohtuullisesti kaksivuotiaana, mutta minä jatkoin yövalvomisia. Apua hain viime syksynä ja kun pikku kundi täytti kolme, minäkin osasin taas suurinpiirtein nukkua ja väsymys on helpottanut. Yritän hyppiä uutisten yli, joissa kerrotaan, että ei tiedetä, mitä pysyviä vaurioita pitkään jatkunut univaje aiheuttaa. Mutta en seonnut, mitä hämmästelen vieläkin.

Ihan sama lapsekas vai lapseton, olen saattanut monellekin sanoa, ainakin mielessäni, että et tiedä, mitä oikea väsymys on. Ja toivon todella niin, niin hanurista se väsymys on. Turha sillä on alkaa kisailla. Olisin ihan mieluusti ihminen, joka ei tiedä, mitä on oikea väsymys. Ja toki tiedän, että tuolla on tälläkin hetkellä monta unettomuudesta ja väsymyksestä kärsivää, jotkut kärsivät vielä kovemmin kuin minä olen kärsinyt. Kaikki sympatia heille.