Minä kuulun introvertti-ekstrovertti-asteikolla hyvin keskivälille, sille on oikein oma nimikin: ambivertti. Pystyn vastaamaan melkein kaikkiin tyypillisiin introvertti-testien kysymyksiin kyllä ja ei, riippuu tilanteesta ja niin edelleen. Nautin ihmisten seurasta, järjestän mielelläni juhlia, rupattelen toisinaan mielelläni vaikka lyhtypylvään kanssa, mutta tarvitsen myös oman hiljaisen aikani ja välillä en puhu kenellekään, saatan jopa unohtaa tervehtiä ihmisiä töissä, kun olen omassa maailmassani.

Liikun vertti-asteikolla myös vähän erikausien mukaan. Yhdessä vaiheessa elämää asuin pikkukaupungissa ja vietin niin sosiaalista elämää, että vähän uuvuinkin siihen. Menin sitten Lontooseen tekemään asioita yksin: asuin kyllä kimpassa, mutta kiertelin museot, nähtävyydet, galleriat ja markkinat yksin, elokuvissakin kävin pääsääntöisesti yksin.

Ennen pikku kundin syntymää elämässäni oli hyvä rytmi oman ajan kanssa. Yliopistolla ja töissä tapaa ihmisiä ja kotona odotti mies. Mutta onneksi mies oli töissä joka neljäs ilta niin, että sain olla ihan omassa rauhassani koko illan ja puuhata omia juttujani. Sopiva balanssi yksin, kaksin ja ryhmässä. Pikku kundin syntymän jälkeen näin ei enää ollutkaan: se joka neljännen päivän oma aika huventui parhaimmillaan noin kahteen tuntiin (maksimi mitä jaksoi väsyneenä olla hereillä) ja pahimmillaan sitä nukahtaa samaan aikaan lapsen kanssa. Muistan useammankin vanhemman sanoneen, että kyllähän sitä omaa aikaa onnistuu saamaan tavalla tai toisella, mutta kunpa saisi viettää sen oman ajan kotona. Varmasti introverteillä ottaa koville.

Minulla on vielä jostain syystä sellainen hankaluus, että en oikein osaa tehdä omia asioitani, kun muut ovat kotona. Töihin tai opintoihin voin uppoutua täysin, mutta jotenkin joihinkin muihin puuhiin, kuten askarteluun, välttämättä en.

Kun viime kesänä olin valmistunut ja työtkin loppuivat ja alkoi suuri vapaus, minulla oli perheelleni yksi toive. Voisitteko lähteä muutamaksi päiväksi pois, että saisin olla yksin kotona. Silloin melkein harmitti, että kunnon helteet alkoivat juuri samana päivänä, kun jäin viikonlopuksi yksin kotiin. Ei millään malttanut olla koko aikaa sisällä.

Mutta tässäkin on harjoittelun paikka. Me asumme kuitenkin kolmiossa, jossa jokainen perheenjäsen voi olla eri huoneessa ja tehdä ihan omia asioitaan. Kun kundi nukkuu ja mies katsoo alakerrassa telkkaria, niin oikeastaanhan olen työhuoneessa ihan yksin. 🙂